A little more kindness

Mä kävin viikko sitten mun pikkusiskoni kanssa yhdellä keikalla ja se päättyi yhdeksän maissa illalla, mikä on melko myöhään 11-vuotiaalle tytölle. Lähdettiin narikkaa kohti hakemaan meidän takkeja ja havaittiin, että siellä oli pitkät jonot. Asetuttiin yhden jonon perään ja jonoteltiin jonkin aikaa. Kun jono alkoi lyhentyä ja samalla meidän vuoro lähestyä, huomattiin meidän vieressä kolme noin nelikymppistä naista, jotka eivät olleet jonossa. Seuraavaksi yksi naisista tönäisi kyynärpäällään mun pikkusiskoa, eikä hän tehnyt elettäkään siirtyäkseen tai pahoitellakseen. Pian tuli meidän vuoromme ja menin tiskin luokse, mutta siinä vaiheessa se sama nainen tönäisi muakin ja kiilasi meidän viereemme. Loppujen lopuksi he saivat takkinsa ennen meitä ja nainen sanoi tyytyväisen oloisena ja naureskellen ystävilleen, että tämän vuoksi hän ei jonota.

Mä en edellä kertomassani tilanteessa alkanut räyhäämään naisille, vaikka vähän teki mieli. Olisin itsekin halunnut saada takkini nopeasti, jotta pikkusiskoni pääsisi kotiin nukkumaan. Sen sijaan tyydyin toteamaan pikkusiskolleni, että naisten käyttäytyminen oli ollut töykeää, mutta itse ei saa alentua sille tasolle.



Joskus onkin vaikeaa toimia ja käyttäytyä kohteliaasti toista kohtaan, jos tuntee itsensä loukatuksi. Silloin tasavertainen kohtaaminen ei onnistu täysin. Sä et voi kuitenkaan koskaan tietää toisen koko tarinaa, miksi hän käyttäytyy jollain tietyllä tavalla. Joskus syynä voi olla pelkästään huono päivä.

Täytyy myös muistaa, että on ihan eri asia antaa muiden ihmisten talloa sut ja käyttää hyväksi. Se ei ole koskaan hyväksyttävää. Voit olla hyvä ihminen ja silti sanoa "ei".

Mä pidän arvossa ystävällisyyttä, kohteliaita käytöstapoja ja kiltteyttä. Niimpä pyrin aina itse toimimaan kohteliaasti muita kohtaan. Useimmiten ne ovat ihan pieneltä tuntuvia juttuja, kuten kiitos-sanan levittäminen, oven avaaminen toiselle, bussikuskille moikkaaminen, hymy ja kuulumisten kysyminen.

Tietty joskus mullakin on huonompia päiviä, jolloin haluisin vain käpertyä viltin alle ja piiloutua maailmalta sekä muilta ihmisiltä. Niinä päivinä täytyy vain muistaa hengähtää hetken syvään ennen kuin tekee tai sanoo mitään, mitä myöhemmin katuisi. Toisaalta joskus voi käydä niin, että toinen ei huomioi tai arvosta hyviä tekoja. Tai ainakin tuntuu siltä. Mutta niistä jää ainakin itselle hyvä fiilis, eikä tarvitse potea omantunnontuskia nukkumaan mennessä.

Ihanaa sunnuntaita! :-)

T. Emilia