Ravintolassa

Käytiin viikko takaperin poikaystävän kanssa herkuttelemassa ravintola Fransmannissa. Kävin siellä itseasiassa myös viime syksynä syömässä luokkaretkellä, mutta oli kiva käydä ravintolassa illalla, jolloin on ihan erilainen tunnelma. 

Mä tykkään siitä, että käyn syömässä ulkona aika harvoin, koska siten ravintolaillalliset tuntuu aina tosi spesiaaleilta ja odotan niitä aina innolla. Muutenkin tykkään käydä J:n kanssa syömässä, koska hyvä ruoka ja vielä sitäkin parempi seura takaavat onnistuneen illan. ♥ Meillä ei tosin ole tapana harrastaa hirveän paljon pöytäkeskusteluja ihan vaan sen takia, että kumpikin ovat aina tosi nälkäisiä saadessaan ruokalautasensa nokkansa eteen.

Mä oon tosi huono tekemään päätöksiä (mikä aiheuttaa monille tosi paljon harmaita hiuksia :-D) ja tämä koskee myös ravintolassa aterian valitsemista - lisäksi oon vähän nirso uusille mauille ja mua häiritsee, jos en tiedä, mitä ruoka sisältää. Tällä kertaa päädyin lopulta tilaamaan saman aterian kuin mun poikaystävä eli pariloitua lohta, jonka lisukkeina olivat kasvispaistos ja maalaislohkoperunat. Syön kalaa aivan liian harvoin, mikä saattaa olla osasyy siihen, että tykkäsin annoksesta tosi paljon. Varsinkin ihastuin bearnaisekastikkeeseen. Kasvispaistos ja maalaisperunat olivat myös herkullisia.

Ravintolassa oli romanttinen ja maalaishenkinen tunnelma, joka sopi hyvin myöhäiselle päivälliselle. Eikä oltu itseasiassa ainoita, jotka olisivat halunneet syödä Fransmannissa, vaan ravintola oli aivan täynnä ihmisiä ja osa joutui jopa odottelemaan pöytää. Tämän kyllä huomasi odottelussakin, koska me jouduttiin vain pelkästään odottamaan ruokia ja juomia yhteensä noin puolentoista tunnin verran. Me saavuttiin onneksi juuri sopivasti niin, että oli yksi pöytä vapaana. :-D

Oon tosiaan tosi perso makealle, joten olihan se pakko tilata vielä jälkiruokaakin, vaikka mahat aika täynnä olivatkin. Tilattiin siis suklaakakkua, johon kuului myös vaniljajäätelöä, vadelmakastiketta ja mustikoita. Täytyy sanoa, että vähän petyttiin, kuinka pieni toi kakku oli ja se luhistui kuin ilmapallo, kun tunki haarukan siihen. Ehkä ton suklaakakun kuuluikin olla tollainen, mutta me ei oikeen tykästytty.

Kaiken kaikkiaan toi oli onnistunut treffi-ilta ja pääruoka täytti meidän odotukset. En kuitenkaan usko, että mennään enää uudestaan syömään Fransmanniin. Onhan se sitäpaitsi mielenkiintoista kokeilla uusia ravintoloita. :-)

T. Emilia