Kaikista ei tuu huippukirurgeja

Kaikista ei tosiaankaan tule huippukirurgeja, insinöörejä tai suuryrityksen johtajia. Ja se on mun mielestä täysin ok. Tähän viikkoon mennessä en ollut kuullut alentavia kommentteja mun lähihoitajan koulutuksesta, vaan sitä vastoin ihmiset ovat olleet iloisia mun puolesta. Mutta toissapäivänä sain kuulla kaveriltani, että eräs luokkakaverini yläasteelta oli ihmetellyt, miten minusta, joka oli yläasteella niin fiksu, oli tullut näin tyhmä. Tämä kommentti perustui vain ja ainoastaan mun nykyiseen opiskelupaikkaani.




Vielä yläaste- ja lukioaikoina mä uskoinkin meneväni ihan varmasti opiskelemaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Mun ajatusmaailmassa amikset olivat niin sanotusti alempaa sakkia, jos ollaan täysin rehellisiä. Oon edelleen sitä mieltä, että lukio on hyvä yleissivistävä koulutus. Mutta nykyään ajattelen ihan eri tavalla ammattikoulusta.

Lukion viimeisenä keväänä mä hain sosionomiksi AMK:iin ja mun unelma olisi ollut päästä sinne. Yhtenä iltana päädyin selaamaan Opintopolusta myös muita koulutuksia ja törmäsin lähihoitajakoulutukseen. En ollut koskaan pitänyt sitä koulutusta vaihtoehtona, mutta lukiessani koulutukseen sisältyviä opintoja kiinnostuin välittömästi. Siinäkin vaiheessa kuitenkin mietin vielä, olisko noloa hakea amikseen. Tuntui, että kaikki muut ikätoverit hakivat vain korkeakouluihin tai päättivät pitää välivuoden miettien omaa juttuaan. Onneksi päädyin hakemaan lähihoitajaksi, koska en päässyt opiskelemaan sosionomiksi.




Aluksi opiskelupaikka amiksesta tuntui "jämävaihtoehdolta" ja siltä kuin joutuisin tyytymään johonkin huonompaan paikkaan. Tämän vuoksi mua jopa tietyllä tapaa jännitti ja nolotti kertoa ihmisille, että jatkan lukiosta amikseen. Mietinkin vaihtoehtoa jättää koulu kesken ja hakea uudestaan ammattikorkeakouluun. Lopulta päädyin siihen, että käyn koulun läpi, koska se kestää vain kaksi vuotta ja siitä saa ammatin. Seuraavaksi alkoikin pohdinta ja muiden utelut siitä, mitä aion tehdä tämän koulun jälkeen. Ennen vastasin jatkavani ehdottomasti korkeakouluun, etten vain jämähdä "pelkästään" lähihoitajatutkintoon. Tämä kaikki saattaa kuulostaa jonkun korviin ihan hirveän suppealta, itseään alentavalta ja lähes älyttömältä ajatusmaailmalta - ja niin myös nykyään munkin.

Tällä hetkellä oon täysin sinut opiskelupaikkani kanssa. Haluan myös pitää mieleni avoimena. Miksi mun olisi pakko jatkaa mihinkään? Entä jos teen vuoden tai kaksi töitä välissä? Mitä jos haluankin opiskella jotain ihan muuta?

Mun mielestä jokainen saa opiskella juuri sitä, mikä tuntuu omalta. Nykymaailmassa tuntuu olevan jopa yleinen ongelma, ettei tiedetä, mitä halutaan opiskella. Mun mielestä myös välivuoden pitäminen on hyvä vaihtoehto, mikäli koulutuspaikkaa ei irtoa tai löydy. Se mitä sä opiskelet tai teet työksesi ei kerro susta kaikkea, eikä siitä voi päätellä sun ÄO:tä. Tai siis tietty koulutusaloihin ja ammatteihin on omat vaatimuksensa, but you know what i mean.

Mun mielestä on vain äärettömän hienoa, jos uskaltaa tehdä elämässään sitä, mikä tuntuu omalta. Mä en halua antaa tietämättömyyden, vinksahtaneiden stereotypioiden ja ajatusmallien lannistaa tai rajoittaa mua. En enää.

"Think for yourself. Trust your own intuition. Another's mind isn't walking your journey, you are."

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille mahtaville tyypeille! ♥

T. Emilia

Ei hävittävää

Mitä jäin kaipaamaan entisestä kämpästä?

Näkymää ainokaisesta ikkunastani, merenrantaa, metsää ja pihalla könöttävää puusaunaa. 

Voi, miten henkeäsalpaavan kauniita auringonlaskuja mä sainkaan todistaa rannalla ja omasta ikkunastani. 

Usein tuli myös lähdettyä läheiseen metsään kameran kera tai ilman haukkaamaan raitista ilmaa ja inspiraatiota.

Nämä olivat kaikki asioita, joiden avulla pystyin pakenemaan neljän seinän sisällä ajoittain syntyviä ahdingon ja yksinäisyyden tunteita vastaan. 

Muutettuani uuteen asuntoon, jouduin tavallaan luopumaan näistä itselle tärkeiksi muodostuneista henkirei'istä.

Toisaalta nyt on kolme ikkunaa, oma piha, joenranta ja hiekoitettu lenkkireitti sen varrella ja isompi kylpyhuone.

Lisäksi sain jotain, jonka koen vielä tärkeämmäksi kuin mikään edellä mainittu.

Nimittäin saan nyt jakaa kodin ihanan tyypin kanssa. 

Sellaisen, joka herää arkiaamuisin mun kanssa juomaan kahvit, vaikka hän voisi jatkaa vielä nukkumista. 

Sellaisen, joka antaa tiukan halin, kun musta tuntuu, että kaikki menee pieleen. 

Ja saa mut vielä uskomaan, että kaikki tulee vielä menemään hyvin.

Koti tuntuu enemmän kodilta, kun sen saa jakaa toisen kanssa. 

♥♥ 

T. Emilia

6 niksiä stressin tainnuttamiseen

Moikka! Kirjoitin noin kuukausi sitten postauksen mun stressi-ja murehtimiskierteestäni (postauksen voi lukea täällä). Tällä kertaa jaan teille mun vinkit tämän kierteen lopettamiseksi. Jokaisella on omat murheen aiheuttajansa, joten niihin myös tepsivät erilaiset keinot. Nämä seuraavat keinot ovat toimineet mulla ja toivottavasti joku muukin voisi saada näistä helppiä. :-)

1. Vältä liiallista sosiaalisen median käyttöä ja pidä tarvittaessa taukoa siitä. Oon huomannut, että liiallinen somessa haahuilu aiheuttaa mulle joskus tuntemuksia kateudesta, riittämättömyydestä ja epäonnistumisesta. Some onkin "mainio" paikka vertailulle. En välttämättä aina itsekään muista, kuinka paljon esim. kuvankäsittelyohjelmilla kyetään muokata kuvaa. Nykyään kuljetaan jatkuvasti luuri tai tabletti kourassa, eikä riippuvuutta someen osata tiedostaa. Toisaalta some voi myös tarjota inspiraatiota, pienen pakopaikan stressiltä ja vertaistukea esim. chattien kautta.

2. Juttele ihmiselle/ ihmisille, joihin luotat. Tämä voi olla vaikka perheenjäsen, seurustelukumppani, ystävä, naapurin mummo, opettaja tai ammattiauttaja. Keskustelun kautta saa tukea ja ymmärrystä sekä uusia näkökulmia.

3. Tee joka päivä, jokin asia, josta nautit. Touhu harrastuksen parissa, katso lempparisarjaasi tai hauskoja kissavideoita YouTubesta, tapaa kavereitasi tai ihan mitä vaan. On tärkeää osata varata aikaa myös itselleen ja omille jutuilleen. 

4. Kirjoita ylös to do -lista kaikista tekemättömistä asioista. Tämä selkeyttää päätäsi, koska asiat konkretisoituvat paperilla. 

5. Kuuntele ja tee mindfullness-harjoituksia. Voi olla, että harjoitukset tuntuvat aluksi täysin naurettavilta, mutta kannattaa antaa niille ainakin mahdollisuus. Mä aloin vasta kunnolla kiinnostua näistä vasta keväällä. Huomasin jo pian, että tehtyäni harjoituksen ennen nukkumaanmenoa rentouduin niin paljon, että nukahtaminen oli paljon helpompaa. Kärsin nimittäin keväällä harmillisista univaikeuksista. Tässä linkki parille sivulle, josta löytyy ilmaisia mindfullness-harjoituksia: linkki ja linkki.

6. Mene ulos ja nauti luonnosta. Oli sää sitten minkänlainen hyvänsä, voi oikeanlaisen varustuksen kanssa ulkoilla hyvillä mielin. Itse tykkään ottaa myös kuvia luonnosta, koska silloin pystyn keskittymään täysillä kauniiden kuvauskohteiden etsimiseen ja samalla murheet unohtuvat. 

Mukavaa maanantaita! ♥

T. Emilia

Uusia vaatteita

Heippa! Seuraavaksi aattelin esitellä muutamia vaateostoksia, joita oon tehnyt kesän aikana. Naurahdin hieman huomatessani, että suurin osa vaatteista oli harmaita, mutta minkäs sille voi. Harmaa on epäilemättä yksi mun luottoväreistä. :-D Mutta mennään sen pidemmittä puheitta itse asiaan, eli ostoksiin!

*Postaus toteutettu yhteistyössä EMP.fi:n kanssa ja sisältää mainoslinkkejä

Toppi Bik Bok // Shortsit* EMP.fi

Nämä EMP.fi:ltä tilatut shortsit ovat aivan älyttömän mukavat päällä, mikä johtuu varmaankin siitä, että ne ovat 65% puuvillaa. Ne ovat mun makuuni just sopivan mittaiset, ei nimittäin tarvitse pelätä, että peppu vilkkuu. Tilasin ensin tummansiniset shortsit, mutta jouduin palauttamaan ne väärän koon takia. Tuumailin pitkään tummansinisten ja harmaiden shortsien välillä päätyen loppujen lopuksi tilaamaan harmaat. Mulla ei ole aiemmin ollut harmaita shortseja, mutta nämä ovat olleet tosi kivat! Hintaa näillä shortseilla on 27,99€.

Ja mitä tulee tuotteiden palautuksiin ja vaihtoihin EMP.fi:ssä, heillä on 30 päivän vaihto- ja palautusoikeus. Eli tuotteiden vaihto ja palautus on tosi näppärää!

Tuo keltainen / oranssi toppi taas vilahti jo ekan kerran Tallinnan reissukuvissa. Se on kiva värikäs piristys mun melko musta-, valko- ja harmaa -painoitteeseen vaatekaappiin. :-) Topin hinta oli 12,95€.

Laukku* EMP:fi

Mun poikaystävä oli uuden laukun tarpeessa, joten päätin ilahduttaa hänet tilaamalla hänelle laukun. Värivaihtoehtoja laukulle on peräti kuusi, mutta lopulta tilaukseen lähti harmaa, joka on helppo yhdistää kaikkiin vaatteisiin. Poikaystävän mukaan laukku on "erittäin näppärä ja hyvä kantaa". Eli varsin onnistunut ostos siis! ;-D Laukun hinta on 15,99€.

T-paita* EMP.fi // Housut Reserved (Tallinnasta)

Tämä suloinen kissapaita on täydellinen paita tällaiselle crazylle cat ladylle, haha. Paita tulee varmasti olemaan yksi mun lemppareista koti-/ yöpaidoista. Paita on ällösöpön ulkonäkönsä lisäksi myös tosi ihanan tuntuinen päällä, se sisältääkin 90% puuvillaa. Täytyy kuitenkin mainita, että paita on tosi naftia kokoa. Mä tilasin kaksi kokoa suuremman kuin mulla yleensä on. Paidan hinta on 22,99€ ja sekin on EMP.fi:stä.

Housut ostin kesäkuiselta Tallinnan reissulta.  Ne ovat miellyttävän tuntuiset ja näköiset (!) verrattuna mun vanhoihin, kulahtaneisiin collegehousuihin. Näillä kehtaa käydä kaupassa, kävelyllä ja miksei koulussakin. Hinta oli noin 17€.

Käytän kotona lähes poikkeuksetta pörrö- tai villasukkia. Nämä söpöt kissaversiot mätsäävät täydellisesti uuden paidan kanssa. :-D Nämä sukat eivät tosin ole uudet, vaan ostettu noin vuosi sitten Tigerista.

Ps. Ylläolevat kolme kuvaa ovat muuten otettu meidän uudesta asunnosta, tuo sohva on ii-ha-na.

T. Emilia

Tää kaikki ei oo meidän käsissä

Asiat ei aina mene niin kuin sä oot suunnitellut.
Sattuma saattaa laittaa asiat mukkelis makkelis ja sä et voi tehdä muuta kuin koittaa pysytellä tahdissa mukana ja hyväksyä muuttuneen tilanteen.
Katkeruus, surkuttelu tai "mitä jos" - kysymysten pyörittely eivät edistä asioista eteen pääsemistä.

Meidän muutto ensimmäiseen yhteiseen kämppään sujui hyvin. Sain kuitenkin ikävän puhelinsoiton muuttopäivänä. Meille tulossa ollut kissa jouduttiin lopettamaan. En meinannut kyetä käsittämään, miten sellaista voi tapahtua vain päivää ennen kuin meidän oli tarkoitus hakea kissa meille. Tuntui tosi haikealta päästää irti ajatuksesta, että meidän eka yhteinen lemmikki ei koskaan päässyt asumaan meillä. Olin kuitenkin käynyt katsomassa kissaa viikoittain ja ajattelin meidän yhteistä tulevaisuutta paljon.

Onneksi läheiset ovat olleet ihan mahtavia ja tarjonneet tukea. Myös uuden kodin laittaminen on pitänyt ajatukset iloisempana. Kun oikea aika koittaa, voi miettiä kodin tarjoamista jollekin toiselle kissalle.
Mutta nyt on hyvä näin.

Hyvää yötä! ♥

T. Emilia