Kaikista ei tuu huippukirurgeja

Kaikista ei tosiaankaan tule huippukirurgeja, insinöörejä tai suuryrityksen johtajia. Ja se on mun mielestä täysin ok. Tähän viikkoon mennessä en ollut kuullut alentavia kommentteja mun lähihoitajan koulutuksesta, vaan sitä vastoin ihmiset ovat olleet iloisia mun puolesta. Mutta toissapäivänä sain kuulla kaveriltani, että eräs luokkakaverini yläasteelta oli ihmetellyt, miten minusta, joka oli yläasteella niin fiksu, oli tullut näin tyhmä. Tämä kommentti perustui vain ja ainoastaan mun nykyiseen opiskelupaikkaani.




Vielä yläaste- ja lukioaikoina mä uskoinkin meneväni ihan varmasti opiskelemaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Mun ajatusmaailmassa amikset olivat niin sanotusti alempaa sakkia, jos ollaan täysin rehellisiä. Oon edelleen sitä mieltä, että lukio on hyvä yleissivistävä koulutus. Mutta nykyään ajattelen ihan eri tavalla ammattikoulusta.

Lukion viimeisenä keväänä mä hain sosionomiksi AMK:iin ja mun unelma olisi ollut päästä sinne. Yhtenä iltana päädyin selaamaan Opintopolusta myös muita koulutuksia ja törmäsin lähihoitajakoulutukseen. En ollut koskaan pitänyt sitä koulutusta vaihtoehtona, mutta lukiessani koulutukseen sisältyviä opintoja kiinnostuin välittömästi. Siinäkin vaiheessa kuitenkin mietin vielä, olisko noloa hakea amikseen. Tuntui, että kaikki muut ikätoverit hakivat vain korkeakouluihin tai päättivät pitää välivuoden miettien omaa juttuaan. Onneksi päädyin hakemaan lähihoitajaksi, koska en päässyt opiskelemaan sosionomiksi.




Aluksi opiskelupaikka amiksesta tuntui "jämävaihtoehdolta" ja siltä kuin joutuisin tyytymään johonkin huonompaan paikkaan. Tämän vuoksi mua jopa tietyllä tapaa jännitti ja nolotti kertoa ihmisille, että jatkan lukiosta amikseen. Mietinkin vaihtoehtoa jättää koulu kesken ja hakea uudestaan ammattikorkeakouluun. Lopulta päädyin siihen, että käyn koulun läpi, koska se kestää vain kaksi vuotta ja siitä saa ammatin. Seuraavaksi alkoikin pohdinta ja muiden utelut siitä, mitä aion tehdä tämän koulun jälkeen. Ennen vastasin jatkavani ehdottomasti korkeakouluun, etten vain jämähdä "pelkästään" lähihoitajatutkintoon. Tämä kaikki saattaa kuulostaa jonkun korviin ihan hirveän suppealta, itseään alentavalta ja lähes älyttömältä ajatusmaailmalta - ja niin myös nykyään munkin.

Tällä hetkellä oon täysin sinut opiskelupaikkani kanssa. Haluan myös pitää mieleni avoimena. Miksi mun olisi pakko jatkaa mihinkään? Entä jos teen vuoden tai kaksi töitä välissä? Mitä jos haluankin opiskella jotain ihan muuta?

Mun mielestä jokainen saa opiskella juuri sitä, mikä tuntuu omalta. Nykymaailmassa tuntuu olevan jopa yleinen ongelma, ettei tiedetä, mitä halutaan opiskella. Mun mielestä myös välivuoden pitäminen on hyvä vaihtoehto, mikäli koulutuspaikkaa ei irtoa tai löydy. Se mitä sä opiskelet tai teet työksesi ei kerro susta kaikkea, eikä siitä voi päätellä sun ÄO:tä. Tai siis tietty koulutusaloihin ja ammatteihin on omat vaatimuksensa, but you know what i mean.

Mun mielestä on vain äärettömän hienoa, jos uskaltaa tehdä elämässään sitä, mikä tuntuu omalta. Mä en halua antaa tietämättömyyden, vinksahtaneiden stereotypioiden ja ajatusmallien lannistaa tai rajoittaa mua. En enää.

"Think for yourself. Trust your own intuition. Another's mind isn't walking your journey, you are."

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille mahtaville tyypeille! ♥

T. Emilia

Työssäoppimisen kootut

Olin äskettäin viisi viikkoa työssäoppimassa päiväkodissa ja täytyy sanoa, että se on haukannut ainakin arkisin suuren palan mun ajasta ja energiasta. Aika päiväkodissa on ollut tosi mieluista ja oon aika varma, että haen seuraavaksi opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Mutta viikot ovat toisaalta olleet raskaita, koska koko ajan pitää näyttää parastaan työpaikkaohjaajalleen. Oon myös stressannut niin paljon, että mun yöunet ovat kärsineet pal-jon. Näiden vuoksi ootin jo kouluun paluuta, vaikka kuinka paljon työstä päiväkodissa tykkäänkin.

Päivät päiväkodissa ovat aina erilaisia ja hauskoja kommelluksia sattuu päivittäin. Siksi aattelin jakaa teillekin jotain parhaimmistoa, heh!

- Lapsi hiplasi mun tukkaa ja totesi yhtäkkiä mun olevan dinosauruksen värinen.

- Mun tukan hiplaaminen oli muutenkin yleistä ja usein se tapahtui juuri sen jälkeen kun sormilla on pyyhitty nuhaista nenää tai jotakin vastaavaa. Siinä tilanteessa ei auta muu kuin purra hammasta yhteen ja ajatella, että hiukset voi aina pestä. :-D

- Lapsi kysyi multa, osaanko lausua "Kirkkonummi"?

- Lapsi halusi viinirypäleitä, mutta annoinkin hänelle läpyn. Tämän ansiosta hän luuli, että viinirypäleitä kutsutaan läpyiksi ja hän alkoi pyytämään "läpyjä" ja "viiniläpyjä"... :'-D

- Puin samalle lapselle kurahousut kahteen kertaan väärinpäin. Koita siinä sitten selittää lapselle, että "ootas hetki niissä kuumissa vermeissä, ku housut meni taas väärinpäin".

- Lapsella oli ämpärissä hiekkaa, joten päättelin siinä olevan "kakkua". Kysyin lapselta, että mitä hän on kokkaillut, niin hän vastasi: "desinfiointiainetta". Öööm, selvä.

- Kehotin lasta menemään rohkeasti pihalle leikkimään. Lapsi kuitenkin jäi vain tököttämään paikalleen ja kysyin, miksei hän mene. Hän vastasi, ettei ole rohkea ja vain äiti ja isä ovat rohkeita.

- Mulla oli tapana laulaa lapsille lastenlauluja ja kyselin, mitä he haluaisivat kuulla. Yksi lapsi huudahti: " laula Robinin Yö on meidän tai Boomkah!" Frontside ollie oli valitettavasti paras, johon pystyin noin nopealla varoitusajalla.

- Kysyin lapselta, ottaako hän karjalanpiirakan päälle munavoita vai tavallista voita. Hän vastasi hetken tuumailun jälkeen ottavansa viinirypäleitä. Niitä ei ollut edes tarjolla välipalalla, joten en tiedä mistä lapsi sai tän päähänsä. :-D

Sain muistoksi päiväkotiryhmältäni oman lorupussin ja lisäksi lapset lauloivat mulle. Niin ihania muistoja!

Tänään olikin eka taviskoulupäivä yli kuukauteen ja oli kivaa nähdä luokkakavereita sekä jakaa päiväkotikokemuksia heidän kanssaan. Eka päivä lähti tosin käyntiin aikamoisella sählingillä, koska meidän lukujärjestyksestä puuttui eka tunti, joten ketään ei ollut saapunut tunnille. Opettaja lähetti meille vihaisia viestejä, kunnes tajusi, ettei syy ollutkaan meissä. Noh ei auttanut muu kuin lähteä kouluun, vaikka parin tunnin rentouilu maanantaiaamuna olisi houkutellut enemmän...

Millainen maanantai teillä on ollut? :-)

T. Emilia

Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo

Joskus biisit kolahtavat todella hyvin ja mun on pakko mainita Haloo Helsingin uusin levy, jolla on todella upeita kappaleita. Ne ovat niin sanoituksiltaan kuin musikaalisestikin todella loistavia, enkä yhtään ihmettele, miksi äidinkielen opettajanikin ylistää bändiä (:-D). 

Kuuntelen lähes aina musiikkia lenkillä ja Haloo Helsingin albumikin on tullut käytyä läpi juuri lenkkipolulla. Yksi biisi sopii kuitenkin aivan erityisen hyvin mun elämäntilanteeseen tällä hetkellä: Vihaan kyllästynyt. Sekin seikka, että osaan kappaleen sanat ulkoa on mulle merkki siitä, että biisiä on tullut kuunneltua pal-jon. Oon nimittäin maailman huonoin muistamaan laulujen sanoja ja oonkin aina laulamassa jotain väärin muiden katsoessa mua hölmistyneenä. :'D 

Mulla on tällä hetkellä tulevaisuus täysin avoinna. Lukion jälkeen voi olla edessä monia eri polkuja, joita pitkin kulkea. Mulla saattaa ensi syksynä olla pulpettipaikka varattuna niin ammattikorkeassa, yliopistossa tai amiksessa. Tai vaihtoehtoisesti en saa opiskelupaikkaa, jolloin aion etsiä töitä ja ottaa ehkä joitakin kursseja. Tyhjän päälle mä en aio kuitenkaan jäädä, vaan jotain tekemistä ja päivien täytettä on oltava, muuten jää helposti ulkopuoliseksi kaikesta. 

Lisäksi edessä saattaa olla muutto ekaan omaan asuntoon. Toivoisin pääseväni Turkuun opiskelemaan, tällöin kotikotiin ei olisi pitkä matka. Ei ole myöskään varmaa, muutanko yksin vai poikaystäväni kanssa samaan asuntoon. Molemmissa on varmasti omat puolensa.

"Pelkään että ihmiset on laitettu liikkumaan. Kiirehdi kiirehdi ettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan. Pelkään että kaikki tähtää sokeesti vaan tulevaan. Mun nuolet ei lennä sinne asti, mä heitän leivän kerrallaan."

Jotenkin kaikesta tulevaisuuteen liittyvästä epävarmuudesta, mä pyrin pysymään rauhallisena. Välillä tulee toki hetkiä, kun tuntuu, etten varmastikaan tule pääsemään mihinkään kouluun ja asustelen vanhempien kanssa vielä kolmekymppisenä. Sitten on hyvä hengittää syvään ja hokea itselleen "kaikki selviää vielä". Eihän mulla ole edes tässä vielä mikään kiire, oon vasta 18-vuotias (okei, kuukauden päästä 19...) ja mulla on aikaa opiskeluun ja työelämään mielin määrin. 

"Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo. Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo. Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa. Joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt."

Jotenkin oon tosi innoissani siitä, että tulevaisuus tuo mukanaan muutoksia. Muutokset tuovat nimittäin aina jotain erilaista ja myös omasta itsestään voi löytää jotain uutta. On myös hieman asennekysymys, miten muutoksen ajattelee.  

"Uskot kohtaloon tai et, se on ihan sama kunhan ajattelet. Tää sekunti itsensä kantakoon, se on kaiken aa ja oo. Mut jos tuijotat vaan yhtä puuta koko metsä voi kadota. Mut jos sä näet vaan metsän et ehkä huomaa puuta hienointa." 

Tällästä syvällisempää pohdintaa tällä kertaa, tekipä hyvää kirjoittaa näitä juttuja ylös. :-) Mahtavaa torstaita tyypit! 

Ps. Ens viikolla pääsen kampaajalle värjäyttämään ton liukuvärjäyksen tyvikasvun, jei!

T. Emilia

10 vinkkiä yo-kokeisiin

Seuraavaksi olisi vuorossa mun vinkkejä yo-kokeisiin, joita tosin hyödynnän myös osittain tällä hetkellä pääsykokeisiin lukiessa. Toivottavasti tästä on jollekulle apua! :-)

1. Tee lukusuunnitelma (varsinkin jos olet laiskanpuoleinen ja lipsut helposti lukemisesta :-D). Lukusuunnitelman avulla pysyy helpommin kärryillä, kuinka paljon on luettavaa ja näin saat varmemmin luettua kaiken. Mä itse tein hieman rennomman lukusuunnitelman, esim. päätin, että tietty kirja tulee olla luettuna viikon aikana, enkä laittanut tuntimääriä. Näin pystyy hieman lukemaan fiiliksen mukaan ja lisäksi on tärkeää ottaa huomioon oma fysiologinen tila, joka vaikuttaa tarkkaavaisuuteen.

2. Aseta realistiset tavoitteet, jottei urakka tunnu liian ylivoimaiselta. 

3. Opiskelun avuksi voi esim. hankkia vihon, johon voi tehdä muistiinpanoja lukemastaan (esim. tiivistelmiä tai mind mappeja) tai tusseja, joilla voi tehdä alleviivauksia. Mulla oli jo oppitunneilta hyvät muistiinpanot ja olin myös tehnyt alleviivauksia kurssien aikana, joten mun ei tarvinnut juurikaan tehdä omia muistiinpanoja lukuvaiheessa. 

4. Lukemisen lisäksi voi kokeilla muitakin oppimismenetelmiä, esim. nettitehtäviä ja videoita. Lisäksi voi olla kannattavaa katsoa edellisten vuosien yo-kokeita, jotta näkee hieman, millainen koe on edessä.

5. Välillä lukuhetkeä voi piristää napostelemalla jotain, eikä sen tarvitse olla epäterveellistä, vaan esim. viinirypäleet tai pähkinät käyvät hyvin. Juominenkin piristää, mulla oli aika usein vieressä vesilasi tai -juomapullo. 

6. Kysy apua opettajilta, kaverilta tai vaikka googleta, jos tekstissä on jotain epäselviä asioita. Et voi oppia lukemaasi, jos et ymmärrä. 

7. Opiskelun lisäksi tarvitaan tarpeeksi lepoa, joten riittävä unen saanti on tärkeää. Lisäksi rentoutuessa kannattaa rentoutua kunnolla, eli älä murehdi silloin lukemisesta. Hyviä tapoja rentoutua on monia ja ne ovat yksilöllisiä, mulle parhaimpia tapoja ovat lenkkeily ja elokuvien tai sarjojen katselu. :-) 

8. Ylioppilaskokeet eivät vaadi ylivoimaisia kykyjä, vaan suorittamalla lukion kurssit pärjää. Eli luota myös siihen, että osaat! 

9.  "Kertaus on opintojen äiti" pitää hyvin paikkansa, mutta mikäli ajatukset ja tarkkaavaisuus eivät ole täysin mukana, ei kirjan seitsemännestä lukukerrasta ole yhtään hyötyä.

10. Muista, että kova työ palkitaan lopussa. Valkolakin ja seuraavan opiskelupaikan saaminen toimivat erinomaisina motivaation lähteinä. ;-) 

T. Emilia

Arkea kirjoitusten jälkeen

Mulla on ollut kirjoitusten jälkeen jotenkin hassu fiilis: toisaalta oon tosi helpottunut siitä, että mun kohdalta lukio on aika lailla ohi. Toisaalta mun täytyy vielä jänskättää, millaisia tuloksia kokeista tulee (alustaviin pisteisiin oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen, mutta toivottavasti mun pisteet eivät laske ytl:ssä tai pisterajat nouse kattoon). Ajattelinkin itseasiassa myöhemmin tehdä postauksen mun vinkeistä yo-kokeisiin, koska itse olin ainakin ihan paniikissa ennen ekoja kokeita, kun ei oikein edes tiennyt, mitä oli tulossa. :-D

En ole kuitenkaan nyt pelkästään laiskotellut, vaan olen hakenut kouluihin ja kuten aikaisemminkin jo kerroin, olen myös alkanut selailemaan kirjaa pääsykokeita varten. Jotenkin oon niin rutiinoitunut (voikohan noin edes sanoa :-D) lukemiseen, että oli ihan outoa olla lukematta ja pidinkin vain kaksi päivää taukoa ylppäreiden jälkeen. Oon käytännössä lukenut viime kesän loppupuolelta tähän asti melko säännöllisesti, mutta ensi kesänä voisin tarttua pitkän tauon jälkeen johonkin kevyempään kirjaan! Voisin itseasiassa lukea ainakin Nälkäpeli-kirjat, joista sain yhden pikkuveljeltä joululahjaksi. :-)

Tänään tuli herättyä kahden ihanan pehmeän hepun vierestä, siis Mikin ja Felixin, jotka ovat nyt ottaneet selvästi tavakseen tulla mun sänkyyn aamulla. Onhan se mukavaa herätä niin, ettei ole yksin, mutta on myös aika hiostavaa nukkua kahden kissan alla, eikä siitä niin helposti sitten noustakaan. :-D 

Aamupalaksi kahvia ja puuroa, niillä saa päivän hyvin käyntiin! Vihaan muuten mansikkahillossa olevia mansikkaklönttejä, hyi. 

 

Aurinkokin kävi moikkaamassa muutaman päivän piileskelyn jälkeen. Sää oli kuitenkin aika viileä tuulen takia. 

 Täykkäreitä tulee katsottua silloin tällöin, niin hyvä sarja!

Oikeastaan luulin jo tappaneeni mun orkidean (ei olisi eka kerta...), mutta yksi päivä siihen olikin ilmestynyt kukka ja nuppukin. ♥ 

T. Emilia

Penkkaripäivä

Kirjoittelinkin jo torstain postauksessa mun fiiliksistä penkkareiden jälkeen, mutta nyt on luvassa vielä hieman kuvamateriaalia, josta kiitokset kuuluvat mun äidille. :-) Olin siis Peppi Pitkätossu, josta tykkäsin ihan hirveesti pienenä ja aikoinaan tulikin tuijoteltua aika paljon Peppi Pitkätossu -videoita. Oli muuten hauskaa kävellä penkkariasussa kotiin ja sainkin muutamat leveät hymyt kotimatkalla. :-D

T. Emilia

Opiskelumotivaatio (ja sen puute)

Koulu alkaa huomenna, ahdistaa. En voi enää hengata koko päivää mukavissa, rennoissa kotivaatteissa, nyyh. Mun loman aikana kehittynyt unirytmi tulee aiheuttamaan hankaluuksia varsinkin aamuisin. Pitää mennä ihmisten ilmoille, vaikka oikeesti olisin mieluummin yksin erakoituneena kotona miettimässä syntyjä syviä. Koulusta tulee läksyjä, jotka tottakai ovat vain mun hyödykseni, eikä opettajien tapa kiduttaa onnettomia nuoria (epäilen kuitenkin muutaman opettajan kohdalla juuri tämän kiduttamisteorian paikkansa pitävyyttä). Näiden lisäksi kouluun palaaminen muistuttaa parin kuukauden päästä odottavista yo-kokeista, joihin valmistautuminen tuntuu niin raskaalta. Mun lukeminen on sitä luokkaa, että luen noin vartin verran ja pidän sitten palkkiona vähintään puolen tunnin tauon.

Tälläkin hetkellä blogi toimii mun pakona koulujutuille, mutta toisaalta voisin ottaa tänään rennommin, koska on sentään mun viimeinen lomapäivä!!

Nää kuvat tiivistää aika hyvin mun tän hetkiset tunnelmat, mutta eiköhän se tästä! :-D Nyt alan kuitenkin katsomaan jotain sarjaa ja täytyy katsoa, jos jaksan vilkaista myöhemmin koulukirjoja.

T. Emilia