Heissan! Jostain syystä tämä postaus kuvineen ja teksteineen on lojunut luonnoksissa kuukauden päivät. Ajatukset ovat kuitenkin pysyneet samoina, joten päätin vielä julkaista tämän. :-)
Vaikka oonkin kirjoittanut blogia vasta puolisen vuotta, mä oon miettinyt paljon sitä, mitä jaan tänne - ja mitä taas jätän jakamatta. Tavallaan haluaisin pitää blogin piristävänä ja iloisena, mutta toisaalta haluaisin myös kirjoittaa syvällisemmistäkin aiheista, koska oon luonteeltani tosi pohdiskelevainen
(ehkä liiankin). Mulla ei tosin ole monestakaan asiasta jyrkkää mielipidettä, vaan pyrin katsomaan asioita monelta kannalta ja lisäksi mua hieman joskus jopa pelottaa esittää mun mielipiteitä, koska monet on tällöin tallaamassa heti vastaväitteillään. Tavallaan oon kuitenkin joskus kateellinen henkilöille, joilla on jokin tietty sanoma ja he saavat myös muut uskomaan siihen. Oon lisäksi tietoinen siitä, että kirjoittamalla julkisesti blogiani altistan itseni kaikkien luettavaksi - myös niiden, jotka saattavat tahallisesti haluta luokata mua
(en ole vielä saanut yhtään vihakommentia, josta olen todella iloinen). Tämä saa tietenkin miettimään muutamaan kertaan ennen kuin julkaisen yhtään mitään.
Tuntuu kieltämättä välillä tyhmältä ottaa samasta kahvikupista tai omasta naamasta kymmenkunta kuvaa, joista valitsee sen parhaimman otoksen. Ikään kuin mulla ei olisi mitään muuta elämässä. Toisaalta tiedän, että moni muukin tekee niin somessa ja saan jotenkin kiksejä onnistuneesta kuvasta
(t. täydellisyyden tavoittelija). Se tuntuu silti vähän huijaukselta. Blogin kuvat teksteineen ovatkin tosiaan vain paloja mun elämästä ja niiden taakse kätkeytyy vielä paljon.
Tottakai pyrin pitämään blogin aitona ja oman näköisenä, ja siksi en teekkään hirveitä muokkauksia kuville
(enkä varmaan edes osaisi :-D). Välillä on vaikeaa vetää rajaa, mitä jakaa blogissa ja mikä taas on liian henkilökohtaista. Oon lisäksi luonteeltani melko ujo, mikä saattaa näkyä blogissakin.
Tästä päästäänkin kysymykseen, miksi kirjoitan blogia ja jaan juttuja mun elämästäni blogiin. Mulle blogista on jo näinkin lyhyessä ajassa tullut paikka, johon voin purkaa ajatuksiani niin kuin aikaisemmin kirjoittaessani päiväkirjoja. Olen myös miettinyt, että voi olla todella mielenkiintoista palata näihin postauksiin parin vuoden päästä, koska osa muistoista on varmasti päässyt painumaan jo unholaan ja postausten avulla voin taas muistella niitä
(ja hävetä silmät päästäni, haha). Lisäksi tykkään valokuvaamisesta ja blogin kautta kuvat ei jää pelkästään kuvakansioihin pölyttymään. Ehkä joku voi myöskin saada mun blogista inspiraatiota tai ainakin viihdykettä tylsään iltaan.
Välillä tulee kyllä hetkiä, kun tuntuu, ettei mun elämässä ole mitään kertomisen arvoista, mutta sellaista mun elämä on - tavallista, pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevan 19-vuotiaan elämää. Oon sitä mieltä, että elämä on liian arvokas elättäväksi linssin kautta. Enkä toisaalta halua tehdä/ ostaa mitään vain sitä varten, että voisin kirjoittaa sitä blogiin. Haluan myös, että mun muistot ei oo riippuvaisia pelkästään kuvista, vaan että muistot syntyvät omien kokemusten ja ajatusten myötä. Pääpointtini onkin, että haluan pitää bloggailun rentona ja jakaa just niitä asioita, joita itse haluan. :-)
T. Emilia
