Mökkiviikonloppu

Me pakattiin perjantaina kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattiin viikonlopuksi mökille kaveriporukan kanssa. Meidän perheellä ei ole mökkiä, joten oli mukavaa päästä mökkeilemään kaverin mökille. Saavuttiin mökille kuuden maissa illalla ja koko illan oli ihanan aurinkoinen sää. Lauantaina ja sunnuntaina sää oli epävakaa, mutta se ei loppujen lopuksi haitannut. Tehtiin hyvää ruokaa, pelattiin, saunottiin (ja toisin kuin muut mä en vieläkään uskaltautunut heittämään talviturkkia), kuunneltiin musaa ja ihan vaan oleskeltiin. Tätä viikonloppua on kiva muistella arjen ja syksyn koittaessa. :-)










T. Emilia

Kuulumisia

Viimeiset puoli vuotta on sisältänyt paljon muutoksia. Keväällä mä valmistuin koulusta. Tein viimeisen työssäoppimisen perhekodissa ja mulla meni siellä niin hyvin, että tein siellä sijaisuuksia jo harjoittelun aikana. Mulle luvattiin paikasta keväälle ja kesälle säännöllisiä työvuoroja. Kun aloin kyselemään vuorojani, niitä olikin vain pari kuukaudessa. Lopulta mä en enää jaksanut turhia lupauksia työvuoroista, joita ei koskaan tullutkaan, joten irtisanouduin.

Mä päätin hakea muita töitä ja sainkin kuukaudeksi töitä päiväkodista. Tykkäsin tosi paljon työskennellä siellä ja työkokemus vahvisti entisestään mielenkiintoa päiväkodissa työskentelyä kohtaan.




Hain myös keväällä korkeakouluun. Lukeminen pääsykokeisiin sujui aluksi hyvin. Yksi osio pääsykoemateriaalista oli kuitenkin niin raskas ja vaikealukuinen, että mun lukemismotivaatio lysähti täysin. Mitä useampi päivä kului lukemisesta, sitä enemmän lukeminen ja kouluun hakeminen alkoivat ahdistamaan mua. Murehdin, että en varmastikaan pääse kouluun, joten miksi edes vaivaudun hakemaan sinne.

Tulosten odottaminen oli piinaavaa. Kävi niin, että jäin varasijalle 22. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.




Laitoin kesän aikana lukuisia työhakemuksia ja kävin yhdessä työhaastattelussa. Tunsin itseni niin epäonnistuneeksi ja tyhmäksi, kun mulla ei ollut opiskelu- tai työpaikkaa. Takaraivossa kolkutti koko ajan epätietoisuus tulevaisuudesta ja tuntui, että elämä junnasi vain paikoillaan. Ajoittain oon myös kokenut itseni hirmu yksinäiseksi, kun päivät menivät suurimmaksi osaksi yksin kotona ollessa, kun taas kaverit ja poikaystävä kävivät töissä. Blogikaan ei tuottanut mulle samanlaista iloa kuin ennen, joten blogi on ollut melko hiljainen viime aikoina.

Pari viikkoa sitten kävin toisessa työhaastattelussa ja sain jo saman päivän aikana soiton, että olen saanut työpaikan päiväkodista. Oon niin onnellinen ja innoissani uudesta työpaikasta! Aloitan työt elokuun 21. päivä, joten tässä on vielä muutama viikko aikaa lomailla. Ootan kuitenkin innolla töiden aloittamista ja sen mukanaan tuomaa arkista rytmiä.

Tuntuu, että kaikki ne palaset, jotka olivat vielä viimeisen puolen vuoden aikana hajallaan, alkavat pikkuhiljaa loksahtamaan paikoilleen. :-)

T. Emilia

Ihana kesäilta

Juhlittiin lauantaina mun, veljen ja äidin koulusta valmistumista. Pidettiin sellaset rennot illanistujaiset lähimpien sukulaisten ja tuttavien kesken. Oli kyllä tosi hauska ja onnistunut ilta! Alkuillasta ruokailtiin ja kahviteltiin, jonka jälkeen siirryttiin ulos kuuntelemaan livemusaa, kun mun veli soitti kavereidensa kanssa. Yöllä joku ehdotti karaokea ja mäkin rohkaistuin laulamaan pari biisiä. :-D Itse juhlista kuvasaldo jäi valitettavasti nollaan. Saatiin kuitenkin kaverin kanssa idea lähteä kuvaamaan auringonlaskua ja onneksi mentiinkin, sillä se oli aivan upea näky. Jäi ainakin nämä kuvat muistoksi ihanasta illasta. ♥







T. Emilia

Tallinna

Lähdettiin tiistaina mun äidin ja siskon kanssa kolmen päivän reissulle Tallinnaan. Sää oli aivan ihana meidän tulopäivänä, joten otin suurimman osan kuvista silloin. Kun taas seuraavat kaksi päivää olikin aikamoista lumimyräkkää ja kylmä tuuli. Majoituttiin sataman lähellä sijaitsevaan Tallink Express -hotelliin, josta oli vain 10 minuutin kävelymatka Vanhaankaupunkiin. Hotelli oli mun mielestä siisti ja sen ravintola yllätti mut positiivisesti. Sain nauttia kahtena aamuna hotellin aamiaisen ja kerran syötiin myös päivällinen hotellilla.

Ihan meidän hotellin vieressä sijaitsi Tallink Spa & Conference -kylpylähotelli, jossa me käytiin keskiviikkoiltana uimassa. Mä ihastuin kylpylän moniin erilaisiin saunoihin, joista lempparikseni voisin nostaa turkkilaisen saunan. Reissuun mahtui tietenkin myös shoppailua, Vanhassakaupungissa taapertelua, kukkatorin ihastelua ja kahvilassa herkuttelua. :-)















T. Emilia

Ensilumi

Moikka! Viime viikolla tänne Turkuunkin satoi ohut kerros lunta. Mun mielestä on ollut hauskaa kuunnella ihmisten reaktioita lumen tuloon. Osa tyypeistä tuntuu olevan ihan yllättyneitä lumen tulosta (vaikka mun mielestä se on varsin normaalia ottaen huomioon, että on marraskuu). Osa taas kiroaa lunta ja kylmyyttä (ja uhkaa talvi toisensa jälkeen muuttaa jonnekkin lämpimään maahan). On myös niitä, jotka ovat iloisia lumesta.

Mun mielestä ensilumi on ihana juttu ja pidänkin joka vuosi sormia ristissä valkoisen joulun puolesta. Jotenkin lumi vaikuttaa yllättävän paljon joulufiilikseen. Pelkäsin, että lumi häviäisi heti, mutta tänään herätessäni kurkkasin ulos ja lunta oli pyryttänyt kunnolla lisää. Ostin eilen ekat glögit ja tänään join sitä joululaulujen soidessa taustalla. Lisäksi viikonloppuna tuli laitettua ekat jouluvalot. Jouluhöperyys alkaa selvästi pikkuhiljaa iskeä muhun! :-D

Mitä mieltä te ootte lumen tulosta? Entä ootteko jo alkaneet oottaa joulua? :-)

T. Emilia

Kumma juttu X 8

● Kun oltiin ottamassa näitä kuvia, sanoin poikaystävälle, että mulle tulee paikasta mieleen ihan telepattimäki. Oikeesti siis tarkoitin teletappimäkeä.

● Viime viikolla joku vanha, huonoa suomen kieltä puhuva mies halusi mun ottavan hänestä kuvan limsa-automaatin vieressä (ja kyseessä ei ollut kiinalaisturisti :-D).

● Miksi Mikael Gabriel käyttää niin paljon "himmee"-sanaa?

● Mulla alkoi nyt syysloma ja BOOM niin alkoi myös inhottava nuhatauti. Miksi pitää sairastella just lomalla? Ei kiva.

● Mulla oli yhtenä päivänä koulussa eväänä Skyr-rahka ja aattelin syödä sen välkällä. Mun kaveri halusi käydä ostamassa koulun kahvilasta jotain syötävää ja menin hänen seurakseen. Mulla oli edelleen se kotoa otettu rahka kädessä, kun oltiin jonossa. Sitten me huomattiin, että siellä kahvilassa myytiin niitä samoja Skyr-rahkoja ja mä menin pieneen paniikkiin, jos mua pyydetään maksamaan mun rahka. Päätin hiippailla pois kahvilasta mahdollisimman huomaamattomasti, enkä "jäänyt kiinni".

● Heräsin yhtenä yönä siihen, että luulin silittäväni meidän kissaa ja mietin sen turkin tuntuvan oudolta. Oikeesti silitin mun vieressä nukkuvan poikaystävän päätä. :'-D

● Miksi joku on keksinyt kovat ja karheat vaatepesulaput? Ne kutittavat ja ärsyttävät ainakin mun ihoa.

● Mulla oli vähän aikaa sitten etsinnässä neulemekko (josta kirjoittelin postauksenkin) ja uusi lompakko entisen kulahtaneen tilalle, vaan eipä ole enää. Ajattelin, että etsinnöissä kestäisi oman aikansa, mutta löysinkin molemmat ja vieläpä hyvillä alennuksilla - lucky me!

Leppoisaa sunnuntaita! :-) 

Ps. Vielä tänään ja huomenna on mahis käydä heittämässä mulle kyssäreitä edelliseen postaukseen!

T. Emilia

Värikästä

Moi! Syksyn ruska on varmaankin tällä hetkellä parhaimmillaan ja mun onkin ollut pakko käydä kuvailemassa ulkona jo kolmena viikonloppuna peräkkäin. Elikkä lisää kuvia on varmasti tulossa...

Mä annan kuvapläjäyksen puhua puolestaan ja siirryn itse katsomaan uusintaa eilisestä Vain Elämää-jaksosta! Mä tykästyin ainakin Chisun versioon Polte-biisistä. Onko joku muukin muuten katsonut kyseistä sarjaa? :-D

T.Emilia

Kaikista ei tuu huippukirurgeja

Kaikista ei tosiaankaan tule huippukirurgeja, insinöörejä tai suuryrityksen johtajia. Ja se on mun mielestä täysin ok. Tähän viikkoon mennessä en ollut kuullut alentavia kommentteja mun lähihoitajan koulutuksesta, vaan sitä vastoin ihmiset ovat olleet iloisia mun puolesta. Mutta toissapäivänä sain kuulla kaveriltani, että eräs luokkakaverini yläasteelta oli ihmetellyt, miten minusta, joka oli yläasteella niin fiksu, oli tullut näin tyhmä. Tämä kommentti perustui vain ja ainoastaan mun nykyiseen opiskelupaikkaani.




Vielä yläaste- ja lukioaikoina mä uskoinkin meneväni ihan varmasti opiskelemaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Mun ajatusmaailmassa amikset olivat niin sanotusti alempaa sakkia, jos ollaan täysin rehellisiä. Oon edelleen sitä mieltä, että lukio on hyvä yleissivistävä koulutus. Mutta nykyään ajattelen ihan eri tavalla ammattikoulusta.

Lukion viimeisenä keväänä mä hain sosionomiksi AMK:iin ja mun unelma olisi ollut päästä sinne. Yhtenä iltana päädyin selaamaan Opintopolusta myös muita koulutuksia ja törmäsin lähihoitajakoulutukseen. En ollut koskaan pitänyt sitä koulutusta vaihtoehtona, mutta lukiessani koulutukseen sisältyviä opintoja kiinnostuin välittömästi. Siinäkin vaiheessa kuitenkin mietin vielä, olisko noloa hakea amikseen. Tuntui, että kaikki muut ikätoverit hakivat vain korkeakouluihin tai päättivät pitää välivuoden miettien omaa juttuaan. Onneksi päädyin hakemaan lähihoitajaksi, koska en päässyt opiskelemaan sosionomiksi.




Aluksi opiskelupaikka amiksesta tuntui "jämävaihtoehdolta" ja siltä kuin joutuisin tyytymään johonkin huonompaan paikkaan. Tämän vuoksi mua jopa tietyllä tapaa jännitti ja nolotti kertoa ihmisille, että jatkan lukiosta amikseen. Mietinkin vaihtoehtoa jättää koulu kesken ja hakea uudestaan ammattikorkeakouluun. Lopulta päädyin siihen, että käyn koulun läpi, koska se kestää vain kaksi vuotta ja siitä saa ammatin. Seuraavaksi alkoikin pohdinta ja muiden utelut siitä, mitä aion tehdä tämän koulun jälkeen. Ennen vastasin jatkavani ehdottomasti korkeakouluun, etten vain jämähdä "pelkästään" lähihoitajatutkintoon. Tämä kaikki saattaa kuulostaa jonkun korviin ihan hirveän suppealta, itseään alentavalta ja lähes älyttömältä ajatusmaailmalta - ja niin myös nykyään munkin.

Tällä hetkellä oon täysin sinut opiskelupaikkani kanssa. Haluan myös pitää mieleni avoimena. Miksi mun olisi pakko jatkaa mihinkään? Entä jos teen vuoden tai kaksi töitä välissä? Mitä jos haluankin opiskella jotain ihan muuta?

Mun mielestä jokainen saa opiskella juuri sitä, mikä tuntuu omalta. Nykymaailmassa tuntuu olevan jopa yleinen ongelma, ettei tiedetä, mitä halutaan opiskella. Mun mielestä myös välivuoden pitäminen on hyvä vaihtoehto, mikäli koulutuspaikkaa ei irtoa tai löydy. Se mitä sä opiskelet tai teet työksesi ei kerro susta kaikkea, eikä siitä voi päätellä sun ÄO:tä. Tai siis tietty koulutusaloihin ja ammatteihin on omat vaatimuksensa, but you know what i mean.

Mun mielestä on vain äärettömän hienoa, jos uskaltaa tehdä elämässään sitä, mikä tuntuu omalta. Mä en halua antaa tietämättömyyden, vinksahtaneiden stereotypioiden ja ajatusmallien lannistaa tai rajoittaa mua. En enää.

"Think for yourself. Trust your own intuition. Another's mind isn't walking your journey, you are."

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille mahtaville tyypeille! ♥

T. Emilia