12. syyskuuta 2016

Omaa aikaa

Tiiättekö, kun on sellaisia tyyppejä, jotka ovat koko ajan menossa, harrastamassa lajeja joogasta bootcamppiin ja osallistumassa kaiken maailman kissanristiäisiin? Sitten on tällaisia tyyppejä kuin mä, jotka kaipaavat aika paljon omaa rauhaa ja tilaa. 

Mietin joskus, onko mussa jotain vikaa, kun mua ei välillä huvita tai en jaksa nähdä ihmisiä? Olenko tylsä, kun nautin kotona hengailusta? Miksi mun on niin vaikeaa avata suuni hiemankin suuremmassa ihmisryhmässä? Vaivaanko joskus liikaa päätäni ajatuksilla ja murehtimisilla?

Mun on saatava omaa aikaa, jotten tavallaan pala loppuun. Enkä tarkoita tällä, ettenkö välittäisi muiden seurassa olemisesta. Ehei, nautin todella paljon kaverieni kanssa keskustelemisesta, kahvittelusta ja juhlimisestakin. Tarvitsen vain niiden vastapainoksi tarpeeksi aikaa itselleni. Lisäksi pidän siitä, että arjessa on rutiineja ja menot suunnitellaan hyvissä ajoin, jotta voin tavallaan "valmistua niihin henkisesti". Mun mielestä oli esimerkiksi kamalan kuormittavaa tehdä työssäoppimisen aikana vuorotyötä, jolloin työajat vaihtelivat päivittäin, vaikka toiset eivät ole moksiskaan moisesta. Tietysti välillä on kivaa tehdä jotain spontaanisti ja rikkoa rutiineja. 

Oon nyttemmin oppinut tiedostamaan ja hyväksymään mun luonteenpiirteeni. Pidänkin koko ajan hieman silmällä, ettei kalenterini ole aivan täynnä menoja ja tapaamisia. Ja ymmärrän nyt, että siinä ei ole mitään väärää




Joku saattoi tunnistaa tekstistä introvertille ominaisia piirteitä ja koenkin ehdottomasti olevani luonteenpiirteiltäni enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Sveitsiläisen psykologin Carl Jungin mukaan introvertit ovat ihmisiä, joille sisäinen maailma on huomattavasti ulkoista maailmaa tärkeämpi. Tämän takia he väsyvät sosiaalisessa kanssakäymisessä ja latautuvat yksin ollessaan. Ekstroverttien psyyke taas toimii täysin päinvastaisesti.

Koulun alettua tämä aihe tuntui itselle ajankohtaiselta, koska koulu vaatii loppujen lopuksi aika paljon sosiaalista kanssakäymistä. Ensinnäkin koulussa kohtaa väistämättä suuren määrän ihmisiä ja lisäksi on ryhmä- ja paritöitä, keskusteluharjoituksia jne. Usein koulupäivän jälkeen oonkin melko puhki ja illanvietto rauhallisissa merkeissä on ihan parasta. :-D



Löytyykö ruudun takaa kenties muita introverttejä? :-)

Ps. Jos sua kiinnostaa testata, ootko enemmän introvertti vai ekstrovertti, klikkaa itsesi tästä introvertit.net:in testiin! :-)

T. Emilia

14 kommenttia:

  1. Oma aika on niin tärkeetä, varmasti ihan jokaiselle, mutta vaan eri määrissä! Kun on ollut monta päivää menossa aamusta iltaan, tulee pakostikkin olo, että nyt on päästävä rauhottumaan itekseen omaan kotiin. Saa olla hiljaa ja rauhallisuudessa, tehä mitä haluaa tai olla tekemättä yhtään mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä aivan totta! Kiitti kommentista :-)

      Poista
  2. Osui ja uppos :) Täällä toinen introvertti, joka tunnistaa ihan samoja piirteitä itsessään kuin mitä tässä tekstissä kuvasit. Mä tykkään ihmisten seurasta, mutta viihdyn mielettömän hyvin myös yksin kotona ihan vaan omissa ajatuksissani ja puuhissani. Ja nimenomaan kaipaan tuota yksinoloaikaa etenkin arjen keskelle, että saan ladattua omia akkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sun kokemuksia ja saada ns. vertaistukea! :-D Kiitos sulle :-)

      Poista
  3. Sulla on kyllä kans tosi ihania ja syksyisiä kuvia! (: Ja älä huoli, oon itte ihan samanlainen, sitä vaan tarvii joskus olla omissa oloissaan ja nauttia vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Joo, yksin ollessa pystyy lataamaan akkuja niin että jaksaa taas viettää aikaa muiden seurassa. :-)

      Poista
  4. Minäkin olen introvertti, viihdyn enemmän kotona kuin ihmisten ilmoilla, mutta kaipaan kyllä ihmiskontaktiakin. Käyn mieluusti ihmisten ilmoilla kavereiden kanssa ja saatan jutustella kaupan myyjillekin sitä sun tätä, mutta en tosiaankaan tahdo ns. tunkea kalenteria täyteen. Itse asiassa en ole koskaan käyttänyt kalenteria, lukujärjestys on ainoa vastaavanlainen. En voi sietää sellaista vuorotyötä, tai kouluakaan, että koskaan ei tiedä monelta alkaa ja varsinkaan sitä milloin pääsee pois. Sen verran neuroottinen olen, että kaiken täytyy olla valmiiksi suunniteltu ja hyvissä ajoin, koska kaikki muut "suunnitelmat" (=oma aika, kotityöt) riippuvat siitä. Kavereiden kanssa ei haittaa jos venähtää, mutta minulla on silti aina sisäiset aikarajat, joita noudatan. Baareilu ja bilettäminen ei pitkälti siitä syystä kiinnosta, että ihmisillä venähtää aina yli sen sisäisen aikarajani jonka jälkeen minulla ei ole enää kivaa, ja muutenkin viihdyn mieluummin viikonloppuillat kotona nukkumassa. Mieluummin nukkuminen kuin kukkuminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla sun kokemuksia. :-) Pystyn täysillä samaistumaan noihin suunnitelmiin, usein suunnittelen jo viikon etukäteen esim. milloin menen kauppaan tai pesen pyykkiä. Jos suunnitelmalle tulee jokin este, mun pasmat menee hiukan sekaisin. :-D Nämä oli nyt vain karkeita esimerkkejä, mut kuitenkin! Itellekin riittää juhliminen vain noin kerran kuussa, enempää ei huvita. :-D

      Kiitos paljon kommentista! :-)

      Poista
  5. Itse luokittelin itseni pitkään introvertiksi, mutta vanhetessa olen huomannut olevani kuitenkin enemmän ekstrovertti. Kuitenkin aikalailla on vaikea sanoa kumpi sitten enemmän olen, sillä pidän todella paljon siitä omasta ajasta, mutta myös siitä että olen ihmisten ympäröimänä. Minun tapauksessani kaikki riippuu siitä omasta elämäntilanteesta, mitä kulloinkin tarvitsen. Pakko siis varmaan mennä tekemään tuo testi, niin josko siitä sitten selviäisi kumpi olen :D

    http://pamikyltsi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että persoonallisuuden piirteet muokkaantuvat ja kehittyvät elämän aikana - joillakin enemmän kuin toisilla. Elämäntilanne ja kokemukset vaikuttavat paljon. Kiva, kun kerroit ajatuksiasi. Ton testin tekeminen oli mielenkiintoista, suosittelen! :-)

      Poista
  6. Tein ton testin ja täällä yks introventti kanssa ja koulu kyllä on hieman uuvuttavaa just ku siel on nii paljon ihmisiä yms. mutta olen ehkä osaksi hieman eskroverttikin , koska kaipaan välillä just et näkisin enempi ystäviä vapaa-ajalla ja ois enempi kaikkee menoja, koska tylsistyn silti välillä aika helposti, tai kyllähän monetki sitä kaipaa vaikka ois introverttejakin:) Kiva postaus♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että teit testin! :-) Koulu vie tosiaan yllättävän paljon voimia, koska siellä vilisee niin paljon ihmisiä. Ja oon ehdottomasti samaa mieltä, että myös introvertti kaipaa menoja ja kaverien tapaamista. Kiitos paljon kommentistasi! :-)

      Poista
  7. Sosiaalinen introvertti täällä moi :) Kesti aika pitkään ennen kuin tajusin, miksi ihmeessä sosiaaliset kontaktit yhtä aikaa virkistää ja väsyttää tolkuttomasti. Paljon kuitenkin helpottaa elämää jo se, kun tiedostaa omat haasteensa!

    https://arjenunelmientasapaino.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka :-) Joo, voin täysin allekirjoittaa sen, että tuntemalla itsensä (niin hyvät ja haasteelliset asiat) elämä helpottuu paljon. Toisaalta omien haasteiden tunnistaminen on usein hankalaa, eikä mikään pikkujuttu. Tärkeintä on kuitenkin loppupeleissä kuunnella omia tuntemuksiaan, milloin kaipaa yksinoloa ja milloin taas haluaa viettää aikaa ihmisten seurassa. :-)

      Poista

Vastaan jokaiseen kommentiin!
Kiitos kommentistasi ♥