Joskus biisit kolahtavat todella hyvin ja mun on pakko mainita Haloo Helsingin uusin levy, jolla on todella upeita kappaleita. Ne ovat niin sanoituksiltaan kuin musikaalisestikin todella loistavia, enkä yhtään ihmettele, miksi äidinkielen opettajanikin ylistää bändiä (:-D).
Kuuntelen lähes aina musiikkia lenkillä ja Haloo Helsingin albumikin on tullut käytyä läpi juuri lenkkipolulla. Yksi biisi sopii kuitenkin aivan erityisen hyvin mun elämäntilanteeseen tällä hetkellä: Vihaan kyllästynyt. Sekin seikka, että osaan kappaleen sanat ulkoa on mulle merkki siitä, että biisiä on tullut kuunneltua pal-jon. Oon nimittäin maailman huonoin muistamaan laulujen sanoja ja oonkin aina laulamassa jotain väärin muiden katsoessa mua hölmistyneenä. :'D
Mulla on tällä hetkellä tulevaisuus täysin avoinna. Lukion jälkeen voi olla edessä monia eri polkuja, joita pitkin kulkea. Mulla saattaa ensi syksynä olla pulpettipaikka varattuna niin ammattikorkeassa, yliopistossa tai amiksessa. Tai vaihtoehtoisesti en saa opiskelupaikkaa, jolloin aion etsiä töitä ja ottaa ehkä joitakin kursseja. Tyhjän päälle mä en aio kuitenkaan jäädä, vaan jotain tekemistä ja päivien täytettä on oltava, muuten jää helposti ulkopuoliseksi kaikesta.
Lisäksi edessä saattaa olla muutto ekaan omaan asuntoon. Toivoisin pääseväni Turkuun opiskelemaan, tällöin kotikotiin ei olisi pitkä matka. Ei ole myöskään varmaa, muutanko yksin vai poikaystäväni kanssa samaan asuntoon. Molemmissa on varmasti omat puolensa.
"Pelkään että ihmiset on laitettu liikkumaan. Kiirehdi kiirehdi ettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan. Pelkään että kaikki tähtää sokeesti vaan tulevaan. Mun nuolet ei lennä sinne asti, mä heitän leivän kerrallaan."
Jotenkin kaikesta tulevaisuuteen liittyvästä epävarmuudesta, mä pyrin pysymään rauhallisena. Välillä tulee toki hetkiä, kun tuntuu, etten varmastikaan tule pääsemään mihinkään kouluun ja asustelen vanhempien kanssa vielä kolmekymppisenä. Sitten on hyvä hengittää syvään ja hokea itselleen "kaikki selviää vielä". Eihän mulla ole edes tässä vielä mikään kiire, oon vasta 18-vuotias (okei, kuukauden päästä 19...) ja mulla on aikaa opiskeluun ja työelämään mielin määrin.
"Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo. Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo. Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa. Joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt."
Jotenkin oon tosi innoissani siitä, että tulevaisuus tuo mukanaan muutoksia. Muutokset tuovat nimittäin aina jotain erilaista ja myös omasta itsestään voi löytää jotain uutta. On myös hieman asennekysymys, miten muutoksen ajattelee.
Tällästä syvällisempää pohdintaa tällä kertaa, tekipä hyvää kirjoittaa näitä juttuja ylös. :-) Mahtavaa torstaita tyypit!
Ps. Ens viikolla pääsen kampaajalle värjäyttämään ton
T. Emilia
