Jos oon jo kotona, miten voi olla koti-ikävä

Muutettuani pois kotoa olen kokenut monia erilaisia tunteita. Toisaalta itsenäistyminen ja uuden kappaleen aloittaminen omassa elämässä on tuntunut luonnolliselta ja hyvältä. Toisaalta välillä tuntuu, etten jaksa tehdä kaikkea itse ja tuntuu, että maailma kaatuu päälle.

Aluksi tuntui ajoittain yksinäiseltä omassa kämpässä, olen kuitenkin tottunut, että ruokapöydässä on mun lisäksi neljä muuta henkilöä. Onhan se kieltämättä mukavaa, kun voi keskittyä rauhassa esim. läksyjen tekoon. Kotona taas saattoi pyöriä tiskikone ja pesukone, huutaa telkkari olkkarin puolella, sisko luukuttaa Robinia ja veli rämpyttää kitaraa. Välillä oli enemmänkin pinna kireällä, varsinkin ylppäreihin lukiessa. :-D Mun kämpässä on pesukone, mutta tiskit saa tiskata käsin (on muuten tylsää hommaa, eikä mun herkät kädetkään oikeen tykkää :-D).

Tuntuu hieman kummalliselta käydä kotona, koska mulla ei ole enää siellä omaa huonetta. Se tuntuu kuitenkin kaikkein eniten mun kodilta, oonhan mä elänyt kyseissä talossa yli kymmenen vuotta. Mun omaa kämppää en edes osaa, ainakaan vielä, sanoa kodiksi. Oma kämppä on vain kämppä. Tiedän myös, että nykyinen asuntoni on vain väliaikainen ja saatan asua muualla jo vuoden tai pari päästä.

Tällä hetkellä käydessäni kotona saatan ikävöidä omaa kämppääni: tavaroitani, rauhaa ja omia rutiineja. Koen kuitenkin myös silloin tällöin koti-ikävää perheen luokse ja tulee sellainen vierastamisen tunne omaa kämppää kohtaan. Ehkä tämä kaikki on vain osa itsenäistymistä ja menee ajan kanssa ohi. Juuri tämän takia en haluaisi muuttaa enää takaisin kotiin; se tuntuisi tavallaan askeleen ottamiselta taaksepäin itsenäistymisessä. Toki tilanteen vaatiessa se voisi olla mahdollista. Toivon kuitenkin, ettei sellaista tulisi.

Kuvat on mun kämpän lähistöltä, jota käytiin vähän aikaa sitten tutkailemassa mun pikkuveljen kanssa. En ollutkaan tietoinen, kuinka hienolla seudulla asun. Olikin jo aika käydä hieman tsekkailemassa paikkoja, koska onhan tässä tullut jo asuttua jonkin aikaa ja ehkä paikkoihin tutustuminen auttaa tänne sopeutumiseen... :-)

Ps. Postauksen otsikko on muuten Sannin biisistä "Jos mä oon oikee" ja mun mielestä ton biisin sanat ovat jotenkin nerokkaat! 

T. Emilia