Oon melko hidas ja epäröivä tekemään päätöksiä koski ne sitten valinnan tekemistä ruokakaupan jätskilaarilla tai jotakin suurempaa. Koitan miettiä asoita mahdollisimman monesta näkökulmasta, vertailen ja saatan usein kysyä myös muiden mielipidettä.
Me voidaan valita periaatteessa lukemattomista asioista aloittaen ihan ruohonjuuritasolta esimerkiksi mitä haluaa syödä päivälliseksi tai mitä haluaa pukea päälleen. Niin sanottuja suurempia valintoja voisivat olla esimerkiksi miksi haluaa kouluttautua tai kuinka monta lasta haluaa hankkia vai onko kenties hankkimatta. Välillä valintojen maailma saa jopa mut tuskastumaan. Jokainen valinta johtaa jonnekkin, etkä useinkaan voi ennustaa minne.
Toisaalta en todellakaan haluaisi, että joku muu tekisi kaikki mun elämääni koskevat päätökset mun puolestani. Eihän kukaan muu tunne mun tarpeita, toiveita ja tuntemuksia yhtä hyvin kuin mä. Tähän väliin voisi miettiä, onko kohtalolla, jollain korkeimmilla voimilla tai ihan vain sattumilla näppinsä pelissä mukana - ja kuinka paljon? Joku saattaa uskoa edellä mainittuihin, mutta itse en osaa sanoa varmaksi muuta kuin sen, että koitan aina tehdä valinnat mahdollisimman viisaasti. Ainakin jos koen sillä olevan suurempi merkitys. Joku toinen saattaa perustaa valintansa hyvin eri arvoihin ja ajatuksiin kuin mä. Tuntuukin välillä musertavalta ajatella, mitä jos tekeekin valinnan, joka ei olekaan loppujen lopuksi niin hyvä. Ja varsinkin, jos joku tulee vielä tokaisemaan siihen, että
"omapahan oli valintasi". Totta se tavallaan on, mutta mun mielestä olisi kuitenkin tärkeintä tajuta, että omien valintojen tulisi tuntua itsestä hyviltä.
Välillä olisi ehkä helpompaa, jos ei tuntuisi, että kaikki on merkittäviä ja jotenkin kohtalokkaita valintoja. Kyllähän elämä johonkin suuntaan aina vie, eikä tulisi murehtia liikaa. Varsinkin muuttaessa ekaa kertaa omilleen, tuntui siltä kuin en enää voisi muka kysyä neuvoa vanhemmilta. Se on tietenkin ihan tyhmä ajatus, he haluavat varmasti neuvoa ja tukea yhtä lailla kuin ennekin, vaikka itsenäistyminen tuokin enemmän vastuuta omasta elämästä. Silloin kun asuu vielä kotona vanhemmilla on, ja mielestäni kuuluukin olla, usein enemmän sananvaltaa valintoihin. Joka tapauksessa musta on hienoa, että meillä on valinnanvapaus ja sitä pitää arvostaa, niin oman itsen kuin toisenkin kohdalla.
T. Emilia
