14. heinäkuuta 2015

Mitä jaan itsestäni blogissa?

Heissan! Jostain syystä tämä postaus kuvineen ja teksteineen on lojunut luonnoksissa kuukauden päivät. Ajatukset ovat kuitenkin pysyneet samoina, joten päätin vielä julkaista tämän. :-)

Vaikka oonkin kirjoittanut blogia vasta puolisen vuotta, mä oon miettinyt paljon sitä, mitä jaan tänne - ja mitä taas jätän jakamatta. Tavallaan haluaisin pitää blogin piristävänä ja iloisena, mutta toisaalta haluaisin myös kirjoittaa syvällisemmistäkin aiheista, koska oon luonteeltani tosi pohdiskelevainen (ehkä liiankin). Mulla ei tosin ole monestakaan asiasta jyrkkää mielipidettä, vaan pyrin katsomaan asioita monelta kannalta ja lisäksi mua hieman joskus jopa pelottaa esittää mun mielipiteitä, koska monet on tällöin tallaamassa heti vastaväitteillään. Tavallaan oon kuitenkin joskus kateellinen henkilöille, joilla on jokin tietty sanoma ja he saavat myös muut uskomaan siihen. Oon lisäksi tietoinen siitä, että kirjoittamalla julkisesti blogiani altistan itseni kaikkien luettavaksi - myös niiden, jotka saattavat tahallisesti haluta luokata mua (en ole vielä saanut yhtään vihakommentia, josta olen todella iloinen). Tämä saa tietenkin miettimään muutamaan kertaan ennen kuin julkaisen yhtään mitään.

Tuntuu kieltämättä välillä tyhmältä ottaa samasta kahvikupista tai omasta naamasta kymmenkunta kuvaa, joista valitsee sen parhaimman otoksen. Ikään kuin mulla ei olisi mitään muuta elämässä. Toisaalta tiedän, että moni muukin tekee niin somessa ja saan jotenkin kiksejä onnistuneesta kuvasta (t. täydellisyyden tavoittelija). Se tuntuu silti vähän huijaukselta. Blogin kuvat teksteineen ovatkin tosiaan vain paloja mun elämästä ja niiden taakse kätkeytyy vielä paljon.


Tottakai pyrin pitämään blogin aitona ja oman näköisenä, ja siksi en teekkään hirveitä muokkauksia kuville (enkä varmaan edes osaisi :-D). Välillä on vaikeaa vetää rajaa, mitä jakaa blogissa ja mikä taas on liian henkilökohtaista. Oon lisäksi luonteeltani melko ujo, mikä saattaa näkyä blogissakin.

Tästä päästäänkin kysymykseen, miksi kirjoitan blogia ja jaan juttuja mun elämästäni blogiin. Mulle blogista on jo näinkin lyhyessä ajassa tullut paikka, johon voin purkaa ajatuksiani niin kuin aikaisemmin kirjoittaessani päiväkirjoja. Olen myös miettinyt, että voi olla todella mielenkiintoista palata näihin postauksiin parin vuoden päästä, koska osa muistoista on varmasti päässyt painumaan jo unholaan ja postausten avulla voin taas muistella niitä (ja hävetä silmät päästäni, haha). Lisäksi tykkään valokuvaamisesta ja blogin kautta kuvat ei jää pelkästään kuvakansioihin pölyttymään. Ehkä joku voi myöskin saada mun blogista inspiraatiota tai ainakin viihdykettä tylsään iltaan.



Välillä tulee kyllä hetkiä, kun tuntuu, ettei mun elämässä ole mitään kertomisen arvoista, mutta sellaista mun elämä on - tavallista, pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevan 19-vuotiaan elämää. Oon sitä mieltä, että elämä on liian arvokas elättäväksi linssin kautta. Enkä toisaalta halua tehdä/ ostaa mitään vain sitä varten, että voisin kirjoittaa sitä blogiin. Haluan myös, että mun muistot ei oo riippuvaisia pelkästään kuvista, vaan että muistot syntyvät omien kokemusten ja ajatusten myötä. Pääpointtini onkin, että haluan pitää bloggailun rentona ja jakaa just niitä asioita, joita itse haluan. :-)

T. Emilia

8 kommenttia:

  1. Hieno teksti. Ite oon joutunu kans välillä pohtimaan, että jaanko mä liian paljon blogissa vai mistä johtuu, että oon joutunut pelkäämään sitä kun tulee ilmoitus uudesta kommentista. Blogi on vaan ollu paikka mihin purkaa ajatuksia ja kun kuitenkaan ei ihan kaikkea viiti julkseks kirjottaa ja välillä kirjotuksestakin saattaa saada väärän kuvan, niin sit tullaan huutelemaan ja pätemään asioista mistä tietää vaan pienen osan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos upeasta kommentistasi! Nämä ovat asioita, jotka mietityttävät takuulla aina. Toivon todella hartaasti, etten tulisi koskaan saamaan ns. vihapostia, koska olen luonteeltani herkkä. Tykkään kuitenkin blogin kirjoittamisesta niin paljon, että pyrin vain keskittymään siihen omaan tekemiseen. :-)

      Poista
  2. Mä luin sun tekstejä pidemmälle mut tähän halusin kommentoida kun itekin oon miettinyt samaa aihetta. Oon bloggaillu muutaman vuoden, nyt siis uusi blogi joten ei paljoa tekstejä, ja joka kerta oon tullut varoisemmaksi julkaisujen suhteen. Sun kirjotus anto paljon pohtimisen arvosta asiaa! Ja jos ikinä tuut saamaan vihaisia anokommentteja niin anna niiden mennä korvasta sisää ja toisesta ulos koska ne on tullut anona ja jo pelkkä se kertoo aika paljon! :-D älä pelkää postata jotain vaan sen pelon takia. Muuten kiva ulkoasu sun blogilla (-:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että halusit kommentoida ja olet miettinyt samoja asioita! Joo, täytyy koittaa olla pelkäämättä jo näin etukäteen vihakommentteja ja sitten jos niitä tulee, niin jättää ne omaan arvoonsa. :-) Kiitos paljon näin ihanista sanoista! ♥

      Poista
    2. Pakko tänne tulla vielä vastaamaan, että mäkin oon yrittäny toisesta sisään toisesta ulos, mutta ei se oo niin helppoa. Herkästi otan itteeni kaikki tollaset ja jossain vaiheessa oli anokommentointi pois käytöstä jotta säästyisin ikäviltä kommenteilta ja siihenhän se sit loppukin ;D Nyt ehkä pikkuhiljaa on osannu hyväksyä sen, että toisilla vaan ei oo muuta elämää, kun tulla sanomaan miten asiat pitäisi tehä ja siinä sivussa loukatakin toisia.

      Poista
    3. Oon pahoillani, että oot saanut ikäviä kommentteja - kukaan ei ansaitsisi moista! Ottaa ihan varmasti itsetuntoon sellaisrt kommentit, mutta täytyykin vain juuri ajatella, että toiset eivät osaa ottaa toisten tunteita huomioon. :-/

      Poista
  3. Kivasti osasit tässä kirjoittaa omista ajatuksistasi. Olen itse aika samoilla linjoilla oman blogini kanssa. Se on mukava ja ihana harrastus, mutta sen ei tarvitse ohjata mun omaa elämääni. Mun elämässä on muutakin ja osa siitä näkyy blogissa kun osa ei.
    Osan omista ajatuksistani kirjoitan omaan blogiini mutta suurin osa jää kyllä omaan tietooni. :) Joskus on blogissa syvällisempää pohdintaa ja silloinkin yleensä sellaisesta aiheesta, josta en usko kenenkään loukkaantuvan. Itseeni kohdistuva vihaposti ei minua haittaa niin paljon. Joskus nuorempana kun aloitin blogin omalla naamallani ekaa kertaa, silloin haittasi hieman, muttei enää. Sitä vaan jotenkin kasvaa. En kuitenkaan halua loukata teksteilläni ketään muita. Siinä oma syyni olla varovainen esim poliittisten jne asioiden suhteen.
    Bloggaus on kyllä ihana harrastus ja joskus saattaa tulla negatiivista palautetta, mutta silloin pitää yrittää kääntää katseensa niihin positiivisiin kommentteihin. :) Ne negatiiviset jäävät sitten omaan arvoonsa.
    Omasta mielestäni vielä ujous ja bloggaus käy ihan hyvin yhteen, sillä bloggaaja varsin epäsuorasti kuitenkin jakaa elämäänsä muille. Välissä on kuitenkin kaksi päätettä ja turvallisen pitkä etäisyys. Kukaan ei kuitenkaan oikeasti katsele sinua, vain alter egoasi. Samalla saat varmasti myös rohkeutta ihan kasvokkain tapahtuvaan kommunikaatioon. :) Tsemppiä blogin jatkamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset sun kommentista! On todella mukavaa kuulla toisten (varsinkin muiden bloggaajien) mielipiteitä tästä asiasta, :-) Musta oikeastaan tuntuukin, että blogi olisi hieman vähentänyt mun ujouttani, ainakin joltain osin. Ja onhan se hyvä niin itsensä kuin perheensä kannalta jättää jotkin asiat ja mielipiteet poissa blogista ja netistä, josta niitä ei saa enää pois. Onneksi voi asettaa ne omat rajat, mitä kertoo ja mitä jättää kertomatta. :-)

      Poista

Vastaan jokaiseen kommentiin!
Kiitos kommentistasi ♥