Busy days

Viimeiset pari viikkoa ovat sisältäneet paljon menoja ja asioiden hoitamista. Tässä muutamia mieleenpainuvimpia juttuja:

- Ekaa kertaa sushiravintolassa käyminen. En olisi koskaan uskonut, että mä oppisin tykkäämään sushista, mutta niin pääsi kuitenkin käymään.

- Aurinko, kuiva asfaltti ja tennareiden ottaminen käyttöön!

- Yhteishaun tekeminen. Tällä hetkellä on melko ristiriitaiset fiilikset - toisaalta pääsykokeet jännittää hirmuisesti, toisaalta haluisin päästä elämässä eteenpäin.




- Hammaslääkärissä käynti. Mua hermostutti ihan älyttömästi mennä hammaslääkäriin, koska mulla oli ekaa kertaa elämässäni kaksi paikattavaa reikää. Kuulin monilta tyypeiltä kauhutarinoita, miten puudutus ei ole toiminut tai sitä ei ole edes tarjottu tai puudutuspiikki on osunut hermoon ja siitä on seurannut hetkellinen kasvojen halvaantuminen yms. :-D Onneksi hammaslääkäri oli mukava ja puudutus toimi tehokkaasti, joten selvisin käynnistä hengissä ja nyt on hampaat kunnossa.

- Postipaketin noutaminen. Paketista paljastui muutamia ihania meikkituotteita, joista on tulossa myöhemmin postausta blogiin.

- Työssäoppimista ja näyttösuunnitelman väsäämistä. Mulla on melko pitkiä työpäiviä, koska mun työmatka kestää tunnin. Yleensä lähden kotoa klo: 12 maissa ja oon kotona klo: 22 maissa. Mutta enää kaksi viikkoa jäljellä, joten vielä jaksaa puurtaa!

- Uuden perheenjäsenen kotiutuminen meille. Haettiin viime viikon sunnuntaina eläinsuojeluyhdistykseltä harmaa kissa. Kisu on vielä toistaiseksi nimetön, mutta lempinimiä on sitäkin enemmän: Harmis, Äkäpussi, Beatbox jne. :-D ♥




T. Emilia

Suklaamoussekakku

Kuten mä oon maininnut jo varmasti moneen kertaan - mä rakastan suklaata ja suklaisia herkkuja. (Tein just eilen mutakakkua, heh...) Kun mä kokeilin tätä reseptiä ekan kerran, tein pohjan kaurakekseistä. Pohja ei kuitenkaan jostain syystä pysynyt lainkaan koossa, vaan se mureni ihan täysin. :-D Mua harmitti niin paljon, koska kakku oli muuten tosi herkullinen. Sitten hokasin, että voisin kokeilla muropohjaa. Ja lopputuloksena oli onnistunut ja taivaallisen herkullinen kakku!

Muropohja:

100g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus vaniljasokeria

● Vaahdota sokeri ja pehmeä voi.

● Lisää kananmuna ja jatka vaahdottamista.

● Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri jauhojen kanssa.

● Kääntele jauhot munasokerivoi-vaahtoon.

● Painele taikina piirakkavuokaan.

Täyte:

200 g tummaa suklaata 

4 kpl kananmunia

2 dl fariinisokeria

2 dl kuohukermaa

● Sulata suklaa mikrossa tai pinnoitetussa kattilassa.
● Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi.
● Vaahdota kerma kuohkeaksi.
● Yhdistä täytteen ainekset. 

● Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. 

● Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. 

● Anna kakun kunnolla jäähtyä ennen tarjoamista, mielellään seuraavaan päivään.
● Koristele halutessasi esim. tomusokerilla.

T. Emilia

Alkuvuoden kännykkäkuvat

Viime kuukausien aikana on tullut otettua ihan minimaalinen määrä kännykkäkuvia, joten aattelin tehdä koosteen kaikista alkuvuoden kuvista. Alkuvuonna on kyllä tapahtunut kaikenlaista: olin koulussa viisi viikkoa ja suoritin lähihoitajakoulun vikat kokeet (sain kaikista kursseista kiitettävän, wuhuu), aloitin uudessa työssäoppimispaikassa, meidän Viivi-kissamummo nukkui pois :-( ja tein hiihtolomalla reissun Tallinnaan.

Kahvilla kaverin kanssa :-) // Bussia ootellessa on hyvä hetki räpsiä selfieitä

Lilli makoili tyytyväisenä meidän uusissa Muumi-lakanoissa // Toi suklaakakku oli ihan hirmuisen hyvää. Jaan reseptin lähiaikoina myös blogiin! :-)

Muutama räpsy Tallinnan reissulta. Eka päivä oli ihana auringonpaiste, mutta seuraavat kaksi päivää oli lumimyräkkää. Hotellin aamiainen oli tosi hyvä ja nautiskeltiin siitä ihan kunnolla.

Mä oon viime aikoina ollut niin innoissani lämpenevistä päivistä ja aatellut, että jes nyt alkoi kevät. Mutta sitä iloa kestää vain pari päivää, kun yhtäkkiä pakkanen taas kiristyy ja lumet tulee takaisin. Aaargh... Kevät saisi jo tulla mun puolesta! Kun taas Lilli on ollut ihan intona lumesta. :-D

T. Emilia

Ei oo häpee olla herkkis

Mä bongasin jokin aika sitten lehdestä mielenkiintoisen jutun erityisherkkyydestä ja samaistuin hyvin vahvasti moniin siinä mainittuihin asioihin. Kiinnostuin aiheesta sen verran paljon, että päätin etsiä siitä lisää tietoa ja rustata aiheesta tulleita ajatuksiani ylös. :-)

Erityisherkkä havainnoi syvällisemmin sekä ympäröivää että omaa sisäistä maailmaansa. Kyseessä on synnynnäinen, normaali hermojärjestelmän herkkyys aistia, havaita ja reagoida asioihin tavanomaista voimakkaammin. Tutkimusten mukaan noin 15–20 % ihmisistä on erityisherkkiä. Koska erityisherkkyys ei ole diagnosoitavissa, mä en voi sanoa täysin varmaksi olevani erityisherkkä. Useimmat herkkyystestit ovat kuitenkin antaneet siihen viittavia tuloksia ja mä tunnistan itsessäni paljon erityisherkälle ominaisia piirteitä.

Mä koen, että mulla erityisherkkyys näyttäytyy enemmän emotionaalisella puolella. Mä oon aina ollut luonteeltani tosi pohdiskeleva, empaattinen ja herkkä tyyppi. Mä pähkäilen asioita rauhassa monesta eri näkökulmasta, ennen kuin kiiruhdan tekemään päätöksiä. Mä myös ajaudun usein asioiden liialliseen murehtimiseen ja stressaamiseen, koska haluan tehdä asiat tunnollisesti. Mä en halua epäonnistua tai tehdä virheitä.

Lisäksi mä huomaan herkästi toisen ihmisen mielialan esim. äänensävystä tai kasvojen ilmeistä, vaikka toinen yrittäisi peitellä sitä. Mä koen, että mun herkkyyteni auttaa mua ymmärtämään ihmisiä, ja siten se helpottaa toimeentulemista eri tyyppisten ihmisten kanssa.




Aiemmin mä oon kokenut herkkyydestäni huonommuuden ja häpeän tunnetta. Mä oon ajatellut, että mun pitäisi kovettaa itseäni, jottei kukaan näe, kuinka heikko ja haavoittuvainen mä olen. Herkkyyteen liittyy kuitenkin monia vahvuuksia. Jotenkin koen, että ne tunteikkaat kokemukset tekee elämisestä vieläkin merkityksellisempää. Omaa herkkyyttään ei siis tarvitse hävetä tai yrittää piilotella. Mä pyrinkin nykyään olemaan ymmärtäväisempi ja armollisempi itseäni kohtaan. On tärkeetä oppia kuuntelemaan itseään, löytää omat rajat ja pitää huolta riittävästä levosta ja rentoutumisesta.

Erityisherkkyys on ollut aika paljonkin esillä mediassa viimeaikoina ja tämän takia aihe tuntuu saaneen lähes trendi-ilmiön tittelin. Jotkut uskovat vahvasti erityisherkkyyden olemassaoloon ja osa taas pitää erityisherkkyyttä ihan höpöhöpöpuheena ja ylidiagnosoimisena. Ihmismieli onkin sellainen aihe, josta riittää lukemattomasti erilaisia teorioita ja mielipiteitä.

Heräsikö sulle jotain ajatuksia aiheesta?
Koetko sä mahdollisesti olevasi erityisherkkä?

Pääset tekemään herkkyystestin tästä!

Lähteenä käytetty: http://www.hspelamaa.net/

T. Emilia