Mustikkajuustokakku

Viime sunnuntaiksi tuli leivottua äidille mustikkajuustokku, joka oli niin hyvää, että päätin jakaa sen tännekkin. En ollut tosiaan koskaan ennen leiponut tälläistä juustokakkua, enkä varmaan edes maistanut. Tän takia olikin astetta hankalampaa tehdä tätä, kun ei ollut minkäänlaista kuvaa lopputuloksesta, :-D

Mustikkajuustokakusta tuli kuitenkin ihan syötävää, vaikka se olisikin voinut olla uunissa muutaman minuutin kauemmin. Kakku on ulkonäöltään pramea, eikä se vaadi mielestäni minkäänlaista koristelua.

Täytteet:

Pohja:
150 g margariinia
0,5 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 - 2 rkl vettä

Täyte:
550 g maitorahkaa
150 g ranskankermaa
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl sitruunamehua
2 rkl perunajauhoja
250 g mustikoita

Työvaiheet:

1. Vaahdota margariini ja sokeri.
2. Lisää muna vatkaten.
3. Lisää jauhot ja vesi ja sekoita nopeasti.
4. Taputtele taikina leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle (mulla oli halkaisija 27 cm).

5. Sekoita kulhossa täytteen ainekset. Sekoita joukkoon mustikat.
6. Kaada täyte päälle.
7. Paista 175-asteisessa uunissa alatasossa noin tunti.
8. Anna kakun jäähtyä kunnolla vuoassa (ellet halua, että se halkeilee niin kuin mulla kävi, malttamaton kun olen :-D).

T. Emilia

Picnik-risteilyllä

Hej! Kotiuduttiin laivareissulta eilen illalla ja olinkin aivan naatti sänkyyn rojahtaessani. Aamun herätys kello kuudelta ei ollutkaan mikään miellyttävin kuuden tunnin yöunien jälkeen. Kaiken kaikkiaan laivareissu oli mukava, pieni irtiotto arjesta - vaikka matkassa olikin muutama pieni mutka, joiden takia pelättiin jo meidän reissun epäonnistumista (mm. satamaan mentäessä jouduttiin kiertämään tietöiden vuoksi ja mun matkan varaustunnus oli hukkunut). :-D

Laivan kannelta oli upeat näkymät auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Lämpötila ei kuitenkaan ollut kovin lämmin voimakkaan tuulen takia, joten ei viihdytty ulkona kovin pitkään. Buffet oli kuitenkin päivän kohokohta, jota me odotettiin malttamattomina siitä hetkestä lähtien, kun astuttiin laivaan, haha.

Tax freestä tuli bongattua edullisia laukkuja ja päädyttiinkin lopulta kummatkin viemään yhdet pikkulaukut kassalle. Molemmilla oli hintaa 13,90€ ja laatu vaikutti mun mielestä kuitenkin hyvältä. Toi laukku on mun mielestä siitä kiva, että voisin hyvin kuvitella pitäväni sitä niin illan vietossa kuin kaupungille mennessä. :-)

T. Emilia

Oman tyylin kehittymisestä

Heippa! Onpa hassua katsella näitä kuvia, koska ensinnäkin mun tukka on tällä hetkellä ihan eri värinen ja toiseksi, ulkona on satanut koko päivän. 

Mun mielestä on aika hauskaa ajatella mun tyylin kehittymistä. Yläasteikäisenä käytin paljon koruja ja huiveja sekä lakkasin ahkerasti kynsiä, nykyään oon ehkä enemmän "less is more"- tyyppinen pukeutumisen suhteen. Oon yläasteesta asti tykännyt selailla blogeja ja muotilehtiä ja myönnän, että mietin aika tarkkaan, mitä päälleni pistän (silti saattaa tulla hutilyöntejä, joita häpeän myöhemmin...).

Kuitenkin voisin sanoa, että tyylini ei ole heittänyt täysin kuperkeikkaa, vaan se on koko ajan ollut mun näköinen - tyttömäinen ja rento. Sekin seikka, että mulla löytyy vielä yläasteen aikaisia vaatekappaleita kaapista on osoitus tästä. Ja tottakai tyyli muuttuu iän myötä, eihän voi olettaa, että teini-ikäiselle ja varhaisaikuiselle (joka mä koen olevani) iskisi täysin samat jutut.

Simppeliys näkyy myös ostoksilla käydessä ja mun vaatekaappiin kurkkaamalla. Pari vuotta sitten säilytystilasta oli puutetta, kun kaapissa oli vinot pinot vaatteita. Nyt mä pyrin miettimään tosi tarkkaan jokaista vaatetta kaupassa ja ostamaan juttuja, joista huomaan heti, että vaate on ihan "mun näköinen". Jotenkin tää on johtanut siihen, että mun vaatekaapista löytyy tällä hetkellä tosi paljon mustaa, harmaata ja valkoista. Pyrin joka tapauksesssa ottamaan tyylijutut rennolla asenteella. Tärkeintä on kuitenkin, että tyyli miellyttää omaa silmää ja vaatteissa on hyvä olla. :-)

Huomenna suuntaan picnik-risteilylle ystäväni kanssa ja luvassa on ainakin buffetissa herkuttelua sekä tax free-osastolla pyörimistä, sounds good to me!

T. Emilia

Uusi tukka

Moikka! Kuten otsikostakin voi jo päätellä kävin tänään kampaajalla värjäyttämässä ja leikkaamassa mun kulahtaneen tukan. Mulle on niin monia kertoja käynyt siten, että katsoessa ekaa kertaa kampaajalla peiliin on tehnyt vain mieli purskahtaa itkuun (elämähän on täysin ohitse, jos hiukset eivät näytä hyvältä). Enkä enää menekään kovin luottavaisin mielin kampaajan käsittelyyn. Mun kampaajakäynnit sijoittuvat lisäksi lähes aina joidenkin juhlien tai merkkipäivien lähelle, joka lisää jännitystä edelleen (mm. ysiluokalla mun etutukka leikattiin ennen koulukuvausta kampaajalla niin lyhyeksi, että se näytti tältä).

Tälläkään kertaa ei mennyt ihan täysin nappiin, koska kampaaja ei osannut odottaa mun hiusten imevän niin hyvin väriä. Nimittäin, kun mun hiukset oli saatu föönatuksi, kurkisti peilikuvasta brunette. Ja mähän olin toivonut tälläista sävyä... Me päätettiin värjätä kevytvärillä uudestaan ja koittaa saada väriä kirkkaammaksi. Tälläinen tää nyt sitten on, auringonvalossa näyttää hyvältä, mutta pimeässä tosi tummalta. Noh, kyllähän tää hiuspehko vielä vaalenee pesun myötä. :-)

Onko kellään muulla kerrottavana kauhutarinoita kampaajalla käynneistä tai omista kokeiluista?

T. Emilia