Oman tyylin kehittymisestä

Heippa! Onpa hassua katsella näitä kuvia, koska ensinnäkin mun tukka on tällä hetkellä ihan eri värinen ja toiseksi, ulkona on satanut koko päivän. 

Mun mielestä on aika hauskaa ajatella mun tyylin kehittymistä. Yläasteikäisenä käytin paljon koruja ja huiveja sekä lakkasin ahkerasti kynsiä, nykyään oon ehkä enemmän "less is more"- tyyppinen pukeutumisen suhteen. Oon yläasteesta asti tykännyt selailla blogeja ja muotilehtiä ja myönnän, että mietin aika tarkkaan, mitä päälleni pistän (silti saattaa tulla hutilyöntejä, joita häpeän myöhemmin...).

Kuitenkin voisin sanoa, että tyylini ei ole heittänyt täysin kuperkeikkaa, vaan se on koko ajan ollut mun näköinen - tyttömäinen ja rento. Sekin seikka, että mulla löytyy vielä yläasteen aikaisia vaatekappaleita kaapista on osoitus tästä. Ja tottakai tyyli muuttuu iän myötä, eihän voi olettaa, että teini-ikäiselle ja varhaisaikuiselle (joka mä koen olevani) iskisi täysin samat jutut.

Simppeliys näkyy myös ostoksilla käydessä ja mun vaatekaappiin kurkkaamalla. Pari vuotta sitten säilytystilasta oli puutetta, kun kaapissa oli vinot pinot vaatteita. Nyt mä pyrin miettimään tosi tarkkaan jokaista vaatetta kaupassa ja ostamaan juttuja, joista huomaan heti, että vaate on ihan "mun näköinen". Jotenkin tää on johtanut siihen, että mun vaatekaapista löytyy tällä hetkellä tosi paljon mustaa, harmaata ja valkoista. Pyrin joka tapauksesssa ottamaan tyylijutut rennolla asenteella. Tärkeintä on kuitenkin, että tyyli miellyttää omaa silmää ja vaatteissa on hyvä olla. :-)

Huomenna suuntaan picnik-risteilylle ystäväni kanssa ja luvassa on ainakin buffetissa herkuttelua sekä tax free-osastolla pyörimistä, sounds good to me!

T. Emilia

Uusi tukka

Moikka! Kuten otsikostakin voi jo päätellä kävin tänään kampaajalla värjäyttämässä ja leikkaamassa mun kulahtaneen tukan. Mulle on niin monia kertoja käynyt siten, että katsoessa ekaa kertaa kampaajalla peiliin on tehnyt vain mieli purskahtaa itkuun (elämähän on täysin ohitse, jos hiukset eivät näytä hyvältä). Enkä enää menekään kovin luottavaisin mielin kampaajan käsittelyyn. Mun kampaajakäynnit sijoittuvat lisäksi lähes aina joidenkin juhlien tai merkkipäivien lähelle, joka lisää jännitystä edelleen (mm. ysiluokalla mun etutukka leikattiin ennen koulukuvausta kampaajalla niin lyhyeksi, että se näytti tältä).

Tälläkään kertaa ei mennyt ihan täysin nappiin, koska kampaaja ei osannut odottaa mun hiusten imevän niin hyvin väriä. Nimittäin, kun mun hiukset oli saatu föönatuksi, kurkisti peilikuvasta brunette. Ja mähän olin toivonut tälläista sävyä... Me päätettiin värjätä kevytvärillä uudestaan ja koittaa saada väriä kirkkaammaksi. Tälläinen tää nyt sitten on, auringonvalossa näyttää hyvältä, mutta pimeässä tosi tummalta. Noh, kyllähän tää hiuspehko vielä vaalenee pesun myötä. :-)

Onko kellään muulla kerrottavana kauhutarinoita kampaajalla käynneistä tai omista kokeiluista?

T. Emilia

Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo

Joskus biisit kolahtavat todella hyvin ja mun on pakko mainita Haloo Helsingin uusin levy, jolla on todella upeita kappaleita. Ne ovat niin sanoituksiltaan kuin musikaalisestikin todella loistavia, enkä yhtään ihmettele, miksi äidinkielen opettajanikin ylistää bändiä (:-D). 

Kuuntelen lähes aina musiikkia lenkillä ja Haloo Helsingin albumikin on tullut käytyä läpi juuri lenkkipolulla. Yksi biisi sopii kuitenkin aivan erityisen hyvin mun elämäntilanteeseen tällä hetkellä: Vihaan kyllästynyt. Sekin seikka, että osaan kappaleen sanat ulkoa on mulle merkki siitä, että biisiä on tullut kuunneltua pal-jon. Oon nimittäin maailman huonoin muistamaan laulujen sanoja ja oonkin aina laulamassa jotain väärin muiden katsoessa mua hölmistyneenä. :'D 

Mulla on tällä hetkellä tulevaisuus täysin avoinna. Lukion jälkeen voi olla edessä monia eri polkuja, joita pitkin kulkea. Mulla saattaa ensi syksynä olla pulpettipaikka varattuna niin ammattikorkeassa, yliopistossa tai amiksessa. Tai vaihtoehtoisesti en saa opiskelupaikkaa, jolloin aion etsiä töitä ja ottaa ehkä joitakin kursseja. Tyhjän päälle mä en aio kuitenkaan jäädä, vaan jotain tekemistä ja päivien täytettä on oltava, muuten jää helposti ulkopuoliseksi kaikesta. 

Lisäksi edessä saattaa olla muutto ekaan omaan asuntoon. Toivoisin pääseväni Turkuun opiskelemaan, tällöin kotikotiin ei olisi pitkä matka. Ei ole myöskään varmaa, muutanko yksin vai poikaystäväni kanssa samaan asuntoon. Molemmissa on varmasti omat puolensa.

"Pelkään että ihmiset on laitettu liikkumaan. Kiirehdi kiirehdi ettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan. Pelkään että kaikki tähtää sokeesti vaan tulevaan. Mun nuolet ei lennä sinne asti, mä heitän leivän kerrallaan."

Jotenkin kaikesta tulevaisuuteen liittyvästä epävarmuudesta, mä pyrin pysymään rauhallisena. Välillä tulee toki hetkiä, kun tuntuu, etten varmastikaan tule pääsemään mihinkään kouluun ja asustelen vanhempien kanssa vielä kolmekymppisenä. Sitten on hyvä hengittää syvään ja hokea itselleen "kaikki selviää vielä". Eihän mulla ole edes tässä vielä mikään kiire, oon vasta 18-vuotias (okei, kuukauden päästä 19...) ja mulla on aikaa opiskeluun ja työelämään mielin määrin. 

"Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo. Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo. Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa. Joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt."

Jotenkin oon tosi innoissani siitä, että tulevaisuus tuo mukanaan muutoksia. Muutokset tuovat nimittäin aina jotain erilaista ja myös omasta itsestään voi löytää jotain uutta. On myös hieman asennekysymys, miten muutoksen ajattelee.  

"Uskot kohtaloon tai et, se on ihan sama kunhan ajattelet. Tää sekunti itsensä kantakoon, se on kaiken aa ja oo. Mut jos tuijotat vaan yhtä puuta koko metsä voi kadota. Mut jos sä näet vaan metsän et ehkä huomaa puuta hienointa." 

Tällästä syvällisempää pohdintaa tällä kertaa, tekipä hyvää kirjoittaa näitä juttuja ylös. :-) Mahtavaa torstaita tyypit! 

Ps. Ens viikolla pääsen kampaajalle värjäyttämään ton liukuvärjäyksen tyvikasvun, jei!

T. Emilia

Huhtikuun puhelinräpsyjä

Tänään on vihdoinkin aika kuukausittaiselle puhelinkuvapostaustaukselle. Huhtikuussa tuli huhkittua niin liikunnan kuin pääsykirjojenkin parissa. Vietin myös viikon poikaystävän kanssa ja käytiin mm. syömässä ja shoppailemassa. Kirjoitusten jälkeinen arki on alkanut saamaan omat päivärytminsä, vaikka koulun penkille alkaakin jo olla hieman ikävä. Onneksi ensi kuussa alkaa kesätyö, jolloin saa hieman erilaista tekemistä päiviin. :-)

1.-4.  Mun pääsiäiseen kuului vierailut isovanhempien luona, pari suklaamunaa ynnä muita herkkuja ja Au pairit Los Angelesissa- maratooni.

5. Lähdössä tapaamaan poikaystävää vähän yli kuukauden erossa olon jälkeen. 6. Käytiin syömässä toista kertaa Morrison's-nimisessä ravintolassa, eikä tarvinnut tälläkään kertaa pettyä annoksiin! 7. Napattiin kävelyn varrella kaupasta cappucinot. 8. Laitoin heti päälle uuden H&M:stä ostetun paidan, tykkään siitä hirmuisesti. :-)

9. Äiti kävi ostamassa päiväkahvin kaveriksi croisantit, nam. 10. Huhtikuun aikana oli monia ihanan keväisiä päiviä, jolloin aurinko lämmitti nenänpäätä ja taivas oli kirkkaansininen. 11. Lenkin varrelta bongattuja sinivuokkoja. 12. Mikki se siinä istuskelee. 

13. Päikkäreillä 14. Erään päivän lounas: jääkaapista löytyneet tortillojen tähteet. 15. Iltalenkeillä parhautta on auringonlasku ♥ 16. Lempparihuulirasva on muutamien kuukausien aikana ollut Maybellinen Baby Lips mintun tuoksuisena.

17. Eka ulkona syöty jätski tänä vuonna! 18. Istutettiin äidin ja pikkusiskon kanssa upean värisiä orvokkeja. 19. Iltapala, johon oon tällä hetkellä jumiutunut. :-D Aattelin vinkkailla tästä vielä myöhemmin. 20. Vapun viettoa :-)

T. Emilia