18. kesäkuuta 2015

Murehtija

Nykypäivän maailmassa on helppoa olla murehtija ja väitän, että se on jopa suotavaa jossain määrin. Jokaisesta asiasta, niin koulun koenumeroista kuin ulkonäöllisistä seikoista, pidetään yllä todella suuria vaatimuksia.

Voin reilusti myöntää niin itselleni kuin muillekin olevani murehtija. Kyseisen luonteenpiirteen takia olen äärimmäisen helposti stressaantuva ja pessimistisyyteen taipuvainen ihminen. Tämä raastaa varmasti monien kanssaihmistenikin elämää ajoittain. Toisaalta tämä murehtiminen saa minut (lähes) aina yrittämään parhaani ja asettamaan itselleni tavoitteita.

Joissain kohdin olen kuitenkin huomannut, että on vain parasta höllätä: murehtiminen ei edesauta kokeessa onnistumista tai kouluun sisäänpääsyssä. Se voi olla jopa este sille, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.

IMG_0023
Sen sijaan käytänkin mieluummin murehtimiseen kuluvan ajan hyödyllisesti vaikka itse lukemiseen tai vaihtoehtoisesti rentoutumiseen, koska se on myös tärkeää esim. muistin kannalta. Eihän tämä ole ollut helppoa, mutta aika paljon on omasta asenteesta kiinni ja tukiverkoston antamasta tuesta. Saankin usein kuulla, että murehdin tai otan paineita tyhjänpäiväisistä asioista, mikä saa usein miettimään asioita hieman laajemmin.

Tavallaan tykkään blogin kirjoittamisesta juuri sen vuoksi, että tässä voin toteuttaa itseäni ja kehittyä jatkuvasti, mutta en kuitenkaan kilpaile mistään. Saan pitää blogin juuri oman näköisenä kirjoittaen minua kiinnostavista aiheista. Ainoa vaatimukseni blogini pitämiselle onkin, että saan itse siitä iloa ja intoa sekä lahjoitan sitä mahdollisesti jollekkin lukijallekkin.


Samalla kun olin kirjoittamassa tätä postausta (postaus on siis kirjoitettu tasan viikko sitten torstaina), sain viestin äidiltäni, että minulle on varattuna opiskelupaikka ammattikoulusta! Ihanaa tietää, että on jokin paikka syksyllä, jossa aloittaa opiskelu ja tulevaisuuskin on heti hieman selvempi.


Toki vielä on mahikset päästä ammattikorkeakouluunkin, täytyy vain malttaa odottaa tuloksia. :-)

T. Emilia

8 kommenttia:

  1. Täältä löytyy myös murehtija! Oikeassa olet, eihän se murehtiminen mitään auta - pää pystyyn ja uusi yritys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä ja usein asiat eivät olekaan niin ylitsepääsemättömiä kuin miltä ne aluksi tuntuvat! :-)

      Poista
  2. Pystyn niin samaistumaan tähän tekstiin, oon todellakin pro-tason murehtija! Mulla on myös sama juttu tuon blogin kirjoittamisen kanssa, sen avulla pystyn toteuttamaan itseäni eikä tarvitse vertailla itseäni muihin. On niin ihanaa kun tästä "harrastuksesta" ei oikeastaan tarvitse stressata. Ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa saada tollaista kommenttia, kun tietää ettei ole ainut, joka kamppailee tälläisten ajatusten kanssa! Kiitos paljon :-)

      Poista
  3. Blogin kirjottaminen on kyllä tosi rauhottavaa jotenkin: saa pitää tän kokonaa omana juttunaan, just semmosena kuin haluaa. Ja murehtiminen on piirre ihmisessä, ja onneks sulla tuntuu olevan keinot kääntää se sun puolelle :-)

    www.rosaiidaemilia.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Oon kyllä samaa mieltä blogin pitämisestä, se on rauhoittavaa...ja toi viimenen kuva omenapuun oksasta sinistä taivasta vasten on ihana! Itekkin on tullut sellasia otettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on ihanaa, että on tälläinen miellyttävä harrastus! Kiitän :-) Tuo ei tosin ole omenapuu, vaan jokin pensas, heh.

      Poista

Vastaan jokaiseen kommentiin!
Kiitos kommentistasi ♥